Kävin aikoinaan kymmeniä kertoja silloisessa Neuvostoliitossa, niin Leningradissa, Moskovassa kuin Sotshissa. Yleensä matkustin Leningradiin bussilla, mutta kerran taisimme lentää Tampereelta suureen ja mielenkiintoiseen ystävyyskaupunkiin.
Kun kuuntelin Jyrki Orasen muisteloja, alkoi omassakin mielessä liikkua paljon. Muutaman kerran olin mukana myös Orasen matkoilla , niillä matkoilla ei politiikkaa unohdettu.
Mielenkiintoisin ruplanhankinta taisi meillä olla 1978. Olimme vastanaineita ja umpirakastuneita ja rutiköyhiä opiskelijoita ja kaavailimme vallankumousta.Markkoja ei ollut liiemmin taskussa, mutta minulla oli tulliin tultaessa viidetkuudet sukkahousut päällä, rintojani suojasi useammat liivit, niin että miehelläni ei olisi ollut mitään mahdollisuutta lähennellä kunnolla. Mieheni oli myös hyvin suojautunut, sillä hänen housuissaan oli kymmeniä Sultan-kondomeja. Matkassamme oli mukana muitakin vallankumouksen tekijöitä, jotka hankkiva valuuttansa kunniallisesti valuuttabaarista tai korkeintaan puolueen nuorisojärjestön ihmisiltä. Yksi näistä tiukemmista oli havainnut, että moni naisista oli kummasti tukevoitunut rajalle tullessamme.
Olimme tullissa ja täytimme lomaketta - meillä ei ole mukana aseita ei ruplia ei mitään muutakaan kapitalistista hapatusta. Joku huusi silloin venäjäksi, että noilla on paljon rintaliivejä päällään. Se riitti. Virkaintoiset naiset raahasivat meitä tarkastukseen. Siellä me köyhät ja arat opiskelijat seisoimme ja pelkäsimme. Joku uskalsi kuiskata sanan Siperia. Toinen kuiskasi, ettei siellä ainakaan kaikki paikat palesisi , sen verran paljon minullakin oli sukkahousuja jalassani.
Huoneeseen astui tiukkailmeinen mies. Hän osoitti minua ja kehotti ottamaan paidan pois. Otin väljän ja virttuneen villapaidan pois. 2 t-paidan alla oli kerros rintsikoita. Mies taatusti näki sen, paikalle tuli tulkki. Minut vietiin sivummalle ja sain kehotuksen luovuttaa tässä ja nyt yhdet rintaliivit. Loput antaisin korvauksetta hotellimme 6.kerroksen tummatukkaiselle kerrospäivystäjälle. Muiden oli myytävä liivit samalle rouvalle vielä samana iltana. Jos näin toimisimme,kaikki menisi hyvin.
Joukkomme kavaltaja oli ihmeissään, kun saavuimme takaisin ryhmään suhteellisen nopeasti. Perillä hotellissa tummatukkainen kerrospäivystäjä ei ensin ollut huomaavinaankaan meitä, mutta kun minä pääsin huoneeseeni, hän tuli perässä ja seisoi ovella niin kauan, kunnes pienet rintani olivat kuoriutuneet esiin. Hän sai minulta kolmet liivit, laukussani oli seitsemät!
Ne me myimme siivoojalle ja shampanjamyyjälle.
Joukkomme kavaltaja on tänään kunniallinen kansakunnan ikoni. Me puolestamme käymme edelleen Venäjällä.