Tupakanpolton lopettaminen ei vie ainoastaan sätkää suusta, vaan myös tekemisen käsiltä. Helsinkiläinen nukketeatteritaiteilija Rainer Kaunisto korvasi tupakan virkkuukoukulla.
Harrastus siis alkoi tupakkalakosta seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen Rainer on virkannut ainakin 250 patalappua. Enää virkkaava mies ei häpeä harrastustaan. Patalappuja tehdessä selviävät arjen ongelmat ja samalla sukulaisrouvien kanssa pidetään myös ompeluseuraa yhdessä.
Nukketeatteritaiteilija käyttää työssään kädentaitoja metallitöistä ompelemiseen. Nukkejen ja lavasteiden teko on ammattitaitoa, josta voi ylpeillä, mutta kotona virkkaaminen tuntui nololta. Patalaput pysyivät salaisuutena monta vuotta, varsinkaan sukulaisille ”akkojen hommasta” ei sanottu mitään. - Lopulta tajusin, ettei koukulla eikä tällä työllä ole sukupuolta, lopetin häpeämisen ja ryhdyin ylpeäksi virkkaajaksi, Rainer naureskelee.
Haute coiture ja De luxe
Rainer innostuu upeista langoista ja ostaa niitä toisinaan kassikaupalla. Uusien lankojen myötä syntyy myös uudennäköisiä patalappuja, vain pyöreä perusmuoto pysyy samana. Pilke silmäkulmassa Rainer esittelee ensin harmaasävyisen alkutuotannon, josta kuitenkin löytyy ”alkuvoimaa”. Boutique-mallisto on tehty värikkäistä pätkävärjätyistä langoista ja Haute coiture kasvivärjätystä suomenlampaan villasta.
Uusinta uutta on De luxe. Kimalle ja pörrölanka koristavat kuningatartyyppisille naisille suunniteltuja patalappuja. - Silvia voisi tällaista käyttää paistaessaan makkaraa, tosin tästä puuttuvat vielä timantit, patalappudesigneri selittää yrittäen pysyä vakavana.
Virkattua nukketeatteria
Rainer Kauniston Nukketeatteri Rooma esittää parhaillaan näytelmää Äkkelis täkkelis, jonka peikkohahmojen paidat ja hiukset ovat syntyneet patalappuharrastuksen kautta. - Lankakaupoissa kiertely toi idean ja antoi näytelmän peikkomaailmalle näkyvän muodon. Rainer virkkasi peikoille paidat sekä taiteili hiukset ja hännäntupsut samasta langasta.
Näytelmän päähenkilö Hatakka-peikko herää henkiin Rainerin käsissä villapaitaa tutkittaessa ja ilmaisee heti mielipiteensä tekijänsä käsityötaidoista. - Väitetään, että luojani Rainer olisi hyvä virkkaamaan, mutta paita olisi voinut olla tiukempi tästä ja väljempi tuolta, mutta menetteleehän
tämä paremman puutteessa…
Virkkaaminen on nuppihommaa
- Mä en tee näitä patalappuja saadakseni patalappuja. Tää on nuppihommaa, Rainer toteaa. Kun kädet toistavat tuttua pyöreän patalapun mallia, ajatustoiminta vapautuu. Päivän aikana kertyvät ongelmat selviävät illalla virkatessa.
Muutakin iloa virkkuukoukkuun jäämisestä on. Sukulaisrouvat ja serkut Pohjanmaalta kehottavat nykyään Raineria ottamaan ”kujelman” mukaan. - Sitten me istutaan, kujotaan ja rupatellaan.
Tiina Klemettilä / PRIIMA
Lue myös muut PRIIMAn minisarjan Intohimona... -jutut