Minun miehinen onneni on oma nikkarointiverstas. Se on just niinku Markku Toikka sanoi Priimassa, miehellä on oltava jotakin mitä tehdä käsillään. Jotakin tarttee aina suunnitella ja toteuttaa.
Miehellä on oltava rojekteja. Hienoa on sekin, että rojektit voi tehdä omassa tilassaan.
Työpaikan naisten kanssa lounaalla puhuttiin, että mikä se sitten on se naisen onni? Kaikilla heillä onni on oma perhe. Kaikilla tuntuu olevan niin suuri hoivaamisen vietti, että ei ollut epäilystäkään, etteikö naisen onni liittyisi hoivaamiseen. Taitaa olla aikamoista kulttuuriperimää sekin.
Mies hankki ruuan ja suojan – nainen hoisi oman pesän.
Niin hassulta kuin se
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin minun onneni on saada tarttua ikkunarättiin tai siivousliinaan. Sulkeudun aina siivotessani maailmasta kuuntelemalla Beethovenia korvakuulokkeista.Saatan viettää joskus tuntejakin siivouksen parissa, riippuen rakkaan säveltäjäsuuruuden musiikista.
En ole ylisiisti, mutta siivoaminen on minusta rentouttavaa ja lopputulos tuo onnellisen tunteen.Joskus konsertissa käteni saattavat heilua kuin ikkunanpesijällä.
Pihan haravointi tai kukkapenkin kitkeminen sen sijaan on vastenmielistä.