Jorma Hautala, Timo Aalto, Juha Soisalo, Kari-Juhani Tolonen, Raimo Walo, Risto Vilhunen ja Tapani Tamminen muodostivat 1960-luvun lopulla taiteilijaryhmittymän, joka otti nimekseen Aloha. Vapaamuotoisia taiteilijaryhmittymiä syntyi 1960-luvulla useita. Alohaakin edelsi Centtu-ryhmä, johon kuului samoja ns. kovareunakonkretisteja kuin myöhemmin Alohaan.

Taiteilijat olivat vuokranneet yhteisen työtilan nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa sijainneesta Heimolan talosta, jossa oli ennen toiminut Aloha-elokuvateatteri. Heimolan talo on tunnettu myös siitä, että siellä eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917. Työtilan vuokrasopimus kesti vuoden 1968 loppuun, ja talo tyhjennettiin purkua varten tammikuun 1969 aikana.

Ryhmä hankki yhteiset silkkipainovälineet ja heidän tarkoituksenaan oli painaa edullista taidetta kansalle. Aloha-ryhmäläisiä yhdisti kiinnostus konkretismiin, mutta leimaavana piirteenä oli myös pyrkimys taiteen demokraattisuuteen; siihen että taidetta olisi kaikkien saatavilla. Jo ennen Aloha-ryhmän perustamista Jorma Hautala, Perttu Näsänen ja Kari-Juhani Tolonen kiinnittivät vuoden 1967 Jyväskylän Kesän tapahtumassa serigrafioitaan eri puolille kaupunkia näyttelyjulisteiden joukkoon. Voi kuitenkin miettiä, olivatko konkretistien työt liian todellisuudesta vieraannutettuja tavalliselle kansalle? Toteutuiko taiteen demokraattisuus?

Taiteella oli 1960-luvun lopulla myös kantaaottava rooli. Taiteilijat kommentoivat maailmanpoliittisia tapahtumia omalla tavallaan. Vuonna 1969 Aloha-ryhmän Taidemaalariliiton galleriassa järjestämän näyttelyn tuotosta osa lahjoitettiin Biafra-keräykseen.

1970-luvun alussa taidekeskustelu kiihtyi ja taiteen ja yhteiskunnan suhdetta pohdittiin vilkkaasti pamflettikirjallisuudessa ja Taide-lehdessä. Vuonna 1970 Jorma Hautala, Erkki Hirvelä, Kai Linnilä, Perttu Näsänen ja Sven Olof Westerlund julkaisivat Taide-lehdessä manifestin mm. uusien materiaalien, teollisen sarjatuotannon soveltamisen ja kollektiivisen työskentelyn mahdollisuuden puolesta. Pahvisti-ryhmä piti ensimmäisen yhteisen näyttelyn Helsingin Taidehallissa vuonna 1972. Ryhmän pyrkimykset olivat paljolti samat kuin Alohan; taiteen vieminen kansan keskuuteen. Samojen ajatusten kehittely jatkui vielä Dimensio-ryhmässä, jossa Jorma Hautala on myös ollut mukana.

Dimensio-ryhmäläisiä kiinnosti uuden teknologian, taiteen ja tieteen yhdistäminen. Suurin osa ryhmään kuuluneista taiteilijoista oli ja on konstruktivisteja, mutta kuvataiteilijoiden lisäksi ryhmään on kuulunut myös säveltäjiä, arkkitehteja ja tieteentekijöitä. Dimensio toimii edelleen, ja ryhmässä on 50 jäsentä.