Lilla teaternin perustivat näyttelijät Eija ja Oscar Tengström 1940. Vivica Bandler oli 1940- ja 50-luvulla tehnyt ohjaustöitä Svenska teaterniin, Intiimiteatteriin ja Lilla teaterniin. Vuonna 1955 hän osti Lillanin Tengströmeiltä. Lilla teatern toimi Kasarmikadulla Handelsgilletin talon pihalla pienessä entisessä elokuvateatteri Kamerassa.

Vivica Bandler tiivisti teatterifilosofiansa näin: "Ihmistuntemusta -Ihmismielen ruoskintaa - Hyväntahtoista viihdettä. Lisäksi luonnollista näyttämökieltä ja yhteistyötä suomenkielisten kollegoiden kanssa."

Lilla teaternin henki muodostui sekä Bandelerin voimakkaan ja näkemyksellisen persoonan ympärille, mutta myös hänen kokoamansa ryhmän kautta. Bandler houkutteli teatteriin mm. näyttelijäpariskunnan Lasse Pöystin ja Birgitta Ulfssonin ja vaikutti merkittävästi heidän kehittymiseensä näyttelijöinä.

Tärkeä tekijä Lilla teaternissa oli myös muusikko Erna Tauro, joka aloitti teatterissa säestäjänä, mutta ryhtyi vähitellen säveltämään teatterimusiikkia.

Muistelmateoksessaan Vastaanottaja tuntematon Vivica Bandler kirjoittaa lämpimästi myös teatterin valaistusmestarista ja teknisestä johtajasta Harry Packalenista.

	Birgitta Ulfsson ja Lasse Pöysti soittavat posetiivia.

1950- ja 60-lukujen taitteessa pienten teattereiden avustuksen olivat hyvin niukat. Lilla tearninkin rahoitus oli lähes yksinomaan lipputulojen varassa. Ohjelmistopolitiikka oli kaksijakoinen: syksyllä tehtiin mitä haluttiin, keväällä esitettiin revyy, jolla maksettiin velat pois.

Vivica Bandler pyysi Lilla teaterniin revyiden kirjoittajaksi toimittaja Benedict Bez Zilliacuksen, jonka revyistä tulikin Lillanin ohjelmiston tukipilareita. Revyyt olivat Bandlerin mestaruuslaji. Ne harjoiteltiin lyhyellä, kiivaalla tahdilla, aiheena oli ajankohtainen poliittinen tai kulttuuriaihe, ne muodostuivat lyhyistä numeroista, joita yhdisti jonkinlainen punainen lanka tai juoni. Lasse Pöysti kuvaa revyynäyttelemistä näin: "Tarkoituksena oli jauhaa yleisö niin hysteeriseen tilaan ettei se tiennyt omaa nimeään vaan nauroi lopulta omaa nauramistaan kun ei enää tiennyt mikä oli ylöspäin mikä alas. Ja kun yleisö sitten oli lyöty matalaksi - voittajana ulos näyttämöltä. Ihanaa!"

Toinen Bandlerin lempilapsi oli absurdi teatteri. Hän oli tutustunut Eugenio Ionescoon ja ohjannut hänen näytelmiään jo 1950-luvun alussa Kammarteaternissa. Ionescon näytelmä uusi vuokralainen sai maailmanensi-iltansa Lilla teaternissa. Bandler tutustui myös Dario Fohon ja toi ensimmäisenä Suomeen Fon farsseja.

	Pirkko Mannola tanssii Lilla teaternin revyyssä.

Vivica Bandlerin teatterifilosofiaan kuului myös madaltaa suomen- ja ruotsinkielisen teatterin välistä kynnystä. Lillanissa esitettiin näytelmiä myös suomeksi tai kaksikielisesti. Lisäksi Lilla teaternilla oli kaksi täysin kotimaista kautta, kaudet 1958-59 ja 1963-64. Lillan järjesti käsikirjoituskilpailun, johon sai lähettää tekstejä molemmilla kielillä. Kotimaisten vuosien aikana Lillanissa esitettiin mm. Bo Carpelanin, Reino Lahtisen ja Solveig von Schoultzin näytelmiä.

Vivica Bandler innosti myös Tove Janssonin kirjoittamaan Muumeista näytelmän Mumintrollen i kulisserna, jossa Muumipeikkoa esitti Lasse Pöysti. Suomessa Muumit eivät olleet vielä lyöneet läpi, mutta Ruotsissa Muumi-näytelmästä tuli menestys ja se avasi Lilla teaternille ovet Tukholmaan.

	Mumintrollen i kulisserna 1958.

Vivica Bandler johti Lilla teaternia 12 vuotta 1955-1967. Kahdentoista vuoden jälkeen hänestä alkoi tuntua, että teatteri tarvitsee toisenlaista johtajaa. Bandler lähti teatterinjohtajaksi Osloon ja myi Lilla teaternin Lasse Pöystille ja Birgitta Ulfssonille. Näin Lasse Pöysti kuvaa Bandlerin ajan päättymistä Lillanissa:

" Vivicasta oli tullut meille kovin tärkeä ja läheinen henkilö. Hänen iloinen sinuttelunsa saksalaisen, ranskalaisen ja anglosaksisen maailman kanssa teki meistä eurooppalaisia. Hän avasi meille ajatuskulkuja ja vei uusiin piireihin joissa vallitsi meille uudenlainen generositeetti.

Hän opetti nauramaan surussa ja suremaan ilon vallassa. Hän vakavoitui tilanteissa, joissa emme vainunneet vaaraa ja nauroi hävyttömästi itsensä ja meidät kuilujen yli. Ja nyt hän veisi lusikkansa toiseen pataan...!"

Vivica Badler: Vastaanottaja tuntematon
Otava 1992

Lasse Pöysti: Jalat maahan
Otava 1991