|
|
|
|
1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli suomalaisessa runoudessa uudistumisen aikaa ja tämän uudistumisen keskeinen tekijä oli Eino Leino.
|
|
Eino Leino julkaisi esikoiskokoelmansa Maaliskuun lauluja 18-vuotiaana 1896. Tästä noin viisitoista vuotta eteenpäin Leino kukoisti suomalaisen runouden ihmelapsena. Suomenkielisen runouden kieli ja tyyli nousivat Leinon myötä aivan uudelle tasolle.
Leinon alkukauden runoissa toistui usein eräänlainen yli-ihmisyys, joka taisteli vallitsevaa moraalia vastaan. Runoissa näkyi usein yksilön ja yhteisön välinen ristiriita. Sisäinen vapaus oli yksi Leinon tärkeistä aiheista, mutta kuinka vaalia yksilöllisyyttään ja vapauttaan loukkaamatta muita. Ja toisaalta, kuinka olla kansallinen menettämättä yksilöllisyyttään. Leinon alku runoilijana osui karelianismin viimeisiin vuosiin ja myyttinen Karjala oli myös eräs Leinon innoittajista.
Leinon varhaisia kokoelmia olivat mm. Tarina suuresta tammesta 1896, Yökehrääjä 1897 ja Hiihtäjän virsiä 1900.
|
|
Helkavirret
1903 ilmestyi Helkavirsien ensimmäinen sarja. Siinä Leino yhdisti uudella tavalla vanhan runoperinteen nykyaikaisiin teemoihin. Helkavirsien toisessa sarjassa, joka ilmestyi 1916 Leino jatkoi ensimmäisen tyylillä, mutta teemat olivat muuttuneet yksilön tarinoista kohti laajempia näkyjä, Kai Laitisen sanoin kohti kosmisia visioita.
|
|
Lehtityö
Leino työskenteli alusta asti myös lehtimiehenä ja taidearvostelijana. Hän toimitti veljensä Kasimirin kanssa kulttuurilehti Nykyaikaa vuosina 1898-99 ja sen jälkeen hän oli Päivälehden yhteiskunnallisesti aktiivinen keskustelija.
Nimimerkeillä Mikko Vilkastus ja Teemu hän kirjoitti satiirisia pakinoita taantumuksesta ja venäläisten sortovallasta. Leino otti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja mm. routavuosien politiikkaan myös eräissä runoissaan. Kokoelman Simo Hurtta (1904) alaotsikko oli runoja isonvihan ajoilta. Leino kirjoitti myös ns routavuositrilogian, proosateokset Tuomas Vitikka (1906), Jaana Rönty (1907) ja Olli Suurpää (1908).
|
|
Teatterityö
Leino oli myös tuottelias näytelmäkirjailija. Hän alkoi jo 1905 koota omia näytelmiään sarjaksi nimeltä Naamioita. Sarjassa ilmestyi kuusi osaa, viimeinen 1911. Leinon ensimmäinen näytelmä, 1898 ilmestynyt Tuonelan joutsen oli ensimmäinen suomenkielinen symbolistinen näytelmä. Teatteri oli Leinon monivuotisen kiinnostuksen kohde myös hänen ulkomaanmatkoillaan. 1912 Leino perusti Seurasaaressa toimivan ulkoilmateatterin, Helka-näyttämön, joka keskittyi esittämään Leinon dramatisoimia Kalevala-näytelmiä. Teatteri ei kuitenkaan toiminut kuin yhden näytäntökauden ajan.
Leino tuotti jatkuvasti valtavasti tekstiä, runoja, proosaa, näytelmiä, arvosteluja, lehtijuttuja. Leino pelkäsi henkistä pysähtyneisyyttä ja kirjoitti siksi jatkuvalla syötöllä, osan teksteistä jäädessä vaille viimeistelyä. Leinon Kootuista teoksista saa käsityksen hänen laaja-alaisuudestaan, kuudestatoista osasta vain viisi on runoutta. Leino teki myös käännöstyötä. Niistä suurin oli Danten Jumalaisen näytelmän käännös, joka valmistui kuuden vuoden työn jälkeen 1915.
|
|
Teemat muuttuvat
Vuoden 1908 vaiheilla tai vähän sitä ennen Leinon elämässä tapahtui murros. Sen taustalla oli sekä ulkoisissa olosuhteissa että yksityiselämässä tapahtuneet kriisit. Tämän kriisivaiheen seurauksena Leinon runous alkoi saada uusia, entistä tummempia sävyjä, ihmisen perimmäistä yksinäisyyttä ja elämänpettymystä käsitteleviä teemoja. Kokoelmien nimetkin kuvastivat kylmyyttä ja pimeyttä, Talvi-yö ilmestyi 1905 ja Halla 1908. Toisaalta Leinon runoissa oli myös panteistisia, kaiken ykseyttä ja lopullista tasapainoa etsiviä piirteitä.
Leinon runous on jäänyt elämään poikkeuksellisen paljon musiikissa. Leinon runoille ominainen rytmin helppous on innostanut useita säveltäjiä.
Leinon elämäntavat luisuivat yhä boheemimpaan ja irtolaismaisempaan suuntaan. Hän alkoi vanheta aikaisin, vaikka jatkoikin kirjoitustyötään elämänsä loppuun saakka.
Eino Leinon läheinen ystävä ja pitkäaikainen rakastettu L. Onerva kirjoitti Leinosta kattavan elämäkerran Eino Leino - runoilija ja ihminen 1932. Myöhemmin Leinon elämään on perehtynyt erityisesti Hannu Mäkelä, joka Leino-elämäkerran ja Leino - romaanin Mestari lisäksi on kirjoittanut laajan Leinon ja Onervan kaksoielämäkerran Nalle ja Moppe.
|
|
Artikkelin lähteet
Lähteet:
Kai Laitinen: Suomen kirjallisuuden historia Otava 1981
Hannu Mäkelä: Eino Leino. Elämä ja runo Otava 1997
Suomen kirjallisuushistoria 2 Järkiuskosta vaistojen kapinaan Toim. Lea Rojola SKS 1999
|
|
Anna Korhonen
|
|
Tuotanto/Ura
Runokokoelmia
Maaliskuun lauluja, 1896 Yökehrääjä, 1897 Kangastuksia, 1902 Helkavirsiä, 1903 Talviyö, 1905 Halla, 1908 Tähtitarha, 1912 Elämän koreus, 1915 Helkavirsiä, toinen sarja, 1916
Näytelmiä
Tuonelan joutsen, 1898 Simo Hurtta 1-2, 1904-1919 Lalli, 1907 Maunu Tavast, 1908
Proosaa
Päivä Helsingissä, 1905 Jaana Rönty, 1907 Työn orja, 1911 Rahan orja, 1912 Musti, 1916 Alla kasvon kaikkivallan, 1917 Elämäni kuvakirja, 1925
Lisätietolinkit
Kirjavinkit
Mäkelä, Hannu: Nalle ja Moppe : Eino Leinon ja L. Onervan elämä. Otava 2003. Mäkelä, Hannu: Eino Leino : elämä ja runo. Otava 1997. Mäkelä, Hannu: Mestari : Eino Leinon elämä ja kuolema : romaani. Otava 1995. Peltonen, Aarre M. (koonn.): Eino Leino aikalaistensa silmin : lähikuvia, muistelmia, haastatteluja. Otava 1958.
Muuta
Eino Leino syntyi Paltamossa, samassa Hövelön talossa, jossa Elias Lönnrot oli asunut muutamia vuosikymmeniä aiemmin
Eino Leinon Seura (per. 1947) on jakanut Eino Leinon palkintoa vuodesta 1956
|
» Alkuun
|
|
|
|
Henkilötiedot
Lönnbohm, Armas Einar Leopold
6.7.1878 - 10.1.1926
Taiteilijanimet: Vilkastus, Mikko, Teemu, Kanttori Sepeteus, Ammatti: Kirjailija, lehtimies Koulutus: Ylioppilas Palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918, 1920
|
|
|
|