Elämässä ja auringossa oli jo näkyvissä kaksi Sillanpään kirjailijalaadun keskeistä asiaa: vivahteikas maaseudun kuvaus ja ihmisen kuvaaminen luonnon osana.

F.E. Sillanpää opiskeli lääketiedettä ja hänen maailmankatsomuksensa pohjana oli vuosisadan alun moderni monistinen oppi: ihminen on osa luonnon kokonaisuutta ja perusihminen on ikuisesti muuttumaton. Kaarlo Marjasen määritelmän mukaan Sillanpää katsoo ihmistä luonnon läpi eikä luontoa ihmisen läpi.

Kansalaissodan syttyessä Sillanpää asui perheineen Hämeenkyrössä, kiivaimpien taistelupaikkojen läheisyydessä. Sillanpää pysytteli sivullisena, mutta asettui punaisten puolelle heti sodan loppumisen jälkeen kirjoittamassaan romaanissa Hurskas kurjuus. Teos kuvaa köyhän torpparin Juha Toivolan sattumanvaraista joutumista sotatoimiin ja näiden toimien kohtalokkaita seurauksia. Hurskas kurjuus aiheutti vastustusta sodan molemmissa osapuolissa. Valkoiset voittajat Sillanpää kuvasi rangaistuksissaan koviksi ja piittaamattomiksi, toisaalta Juha Toivolan tietämätön ja passiivinen hahmo koettiin punaisella puolella loukkaavana ja vääristelevänä.

	»		Lue lisää kansalaissodasta ja alatarina Hurskas Kurjuus

Kansalaissota ja Hurskaan kurjuuden vastaanotto vaikutti Sillanpäähän voimakkaasti. Sodan jälkeen hän ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, joita paikatakseen muutti perheineen Porvooseen kulttuurilehti Panun toimittajaksi. Edelleenkin lähdeteoksissa mainitaan, että Sillanpää vaikeni kirjailijana kymmeneksi vuodeksi, mutta tosiasiassa hän kirjoitti 1920-luvulla pienoisromaanin Hiltu ja Ragnar sekä kuusi novellikokoelmaa, Panu Rajalan sanoin joukon parasta suomalaista novellistiikkaa.

Hiltun ja Ragnarin Hiltu on Hurskaan kurjuuden Juha Toivolan tytär, joka lähtee palvelustytöksi kaupunkiin. Romaani ja pienoisromaani täydentävät toisiaan, sekä isä-Juhan kohtalo, että äidittömän Hiltun tietämättömyys selittyvät entistä syvemmin kun teokset lukee rinnakkain.

Novelleissaan Sillanpää käsitteli mm. kansalaissodan jälkeisiä tapahtumia. Hän jatkoi maaseudun kuvaamista, ja kirjoitti paljon lapsista. Perheensä elämää ja kasvatusfilosofiaansa hän esitteli lukuisissa kolumneissa ja lehtiartikkeleissa.

Sillanpäältä kuitenkin odotettiin suurta romaania ja itsekin hän suunnitteli ja ideoi useampaakin koko 20-luvun ajan. Hän kävi keskusteluja romaaniensa aiheista mm. Panun toimittajakollegan Martti Haavion kanssa. Elämän olosuhteet muuttuivat suotuisammiksi kun Sillanpää myi tekijänoikeutensa Otavalle ja muutti Helsinkiin. 1930-luvun alussa hän julkaisi nopeassa tahdissa kolme talonpoikaiseen maailmaan sijoittuvaa romaania: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934.

Nuorena nukkunut nosti viimeistään Sillanpään Suomen Nobel-ehdokkaiden joukkoon. Romaani jakautuu kahteen osaan kuvaten ensimmäisessä puoliskossaan Kustaa Salmeluksen ja toisessa tämän tyttären Siljan elämänvaiheita vuosisadan alun Suomessa. Talollisen pojaksi syntyneen Kustaan kaari on laskeva, hän menettää sekä sukupolvia suvullaan olleen talon isännyyden, ja lopulta suku sammuu nuorena kuolleeseen Siljaan.

Romaanin toinen osa kuvaa Siljan vaiheita nuorena piikatyttönä isän kuoleman jälkeen. Siljan tarina on kuvaus naiseksi kasvamisesta, mutta samalla se kuvaa vaistoihmistä, joka kykenee etsimään sitä mitä tarvitsee ja pysymään yhteydessä luontoon. Luonnonyhteys on romaanin keskeinen teema, käsitys ihmisen perusolemuksesta, hengestä, joka pysyy puhtaana, vaikka olosuhteet ympärillä huononevat. Nuorena nukkuneessa on lyhyt kansalaissotaan sijoittuva jakso ja Juha Toivolakin vilahtaa kapinallisten joukoissa. Sillanpää on kuvannut samaa historiallista aikakautta samassa maantieteellisessä paikassa ja kutonut sinne eri ihmiskohtalot.

Vuonna 1939 Sillanpäälle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto - vihdoinkin voisi sanoa, sillä Sillanpäätä oli spekuloitu palkinnon saajaksi jo vuosien ajan. Välirauhan aikana Sillanpää joutui hoitoon Kammion sairaalaan mielenterveysongelmien ja alkoholismin vuoksi. Sairaalasta palattuaan Sillanpää omaksui uuden hahmon, parrakkaan Taatan, joka joulusaarnoineen ja muistelmineen oli eräänlainen suomalaisten kunnia-isoisä.

1940-luvulla Sillanpäältä ilmestyi kaksi romaania Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, jotka ovat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. 1950-luvulla koottiin kirjoiksi Sillanpään muistelmia ja aikaisempia lehtiartikkeleita. Sillanpää kuoli 1964 75-vuotiaana.

Tuotanto/Ura

Teoksia

Elämä ja aurinko, 1916
Hurskas kurjuus, 1919
Hiltu ja Ragnar, 1924
Nuorena nukkunut, 1931
Miehen tie, 1932
Ihmiset suviyössä, 1934
Elokuu, 1941
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, 1945

Kirjavinkit

Rajala, Panu: F. E. Sillanpää vuosina 1888–1923. SKS 1983.
Rajala, Panu: Siljan synty: F. E. Sillanpää vuosina 1923–1931. SKS 1988.
Rajala, Panu: Korkea päivä ja ehtoo : F. E. Sillanpää vuosina 1931–1964. SKS 1993.
Laurila, Aarne: F. E. Sillanpää vuosina 1888–1958. Otava 1958.

Lähteet

Laitinen Kai: Suomen kirjallisuuden historiam Otava 1981.
Rajala Panu: F.E. Sillanpää
SKS Biografiakeskus
Rajala Panu: Siljan synty
Suomalaisia kirjailijoita
toim. Juhani Kohonen ja Risto Ranatala, Otava 2004