Muistan kuin muistankin

Laurin nuoruusvuosien ystävän Reino Koskisen poika, Jalo, on tulossa käymään Foxytronixissa. Hän on perustamassa uutta oikeistopuoluetta, johon Lauri mielii mukaan. Jalo ei tiedä isänsä ja Laurin olleen nuoruusvuosinaan kovia vasemmistolaisia. Laurille mestaroidaan isänmaallinen elämänkertakansio. Lauri ja Veikko harjoittelevat tekaistua tilannetta, jossa Lauri antaa Veikolle potkut. Näin luotaisiin Jalolle mielikuva Laurista jämäkkäänä yritysjohtajana.

Leo kuulee tämän ja luulee tilannetta oikeaksi. Hän kertoo muille työntekijöille kuulemastaan. Kaikki ryhtyvät istumalakkoon Veikon tukemiseksi. Jalo saapuu ja naureskelee Laurin työvoimapoliittiselle ongelmalle. Laurin sijasta Jalo julistaa Veikon erotetuksi. Marjukka luulee potkuja oikeiksi, mutta Veikko kertoo juonesta.

Känsälä on tullut valepuvussa tehtaalle ja tunnistaa Eskon, jota luulee Leoksi. Taru ei paljasta erehtyneensä. Känsälä tuo Taru Niemelle kansion, jossa on arkaluontoista materiaalia Laurin vasemmistolaisesta menneisyydestä. Oikea Leo saavuttaa Jalon suosion varsin oikeistolaisilla ajatuksillaan. Taru ja Lauri törmäävät tehtaan käytävällä ja heidän kansionsa sekoittuvat. Supon keräämä kansio joutuu Jalon käsiin. Hän näkee kuvissa pitkätukkaisen Laurin Leninin ja punalipun vieressä. Lauri puolustautuu kertomalla vasemmistolaiskansion olevan Veikon kosto tämän potkuista. Leo tuo Jalon Raavaille, jossa muistelee viettäneensä aikaa varsin isänmaallisessa hengessä. Sisällä talossa Veikko kiistelee Saaraveeran kanssa aseesta. Takavuosina Marjukka joutui luovuttamaan kilpa-aseensa vallankumouksen käyttöön. Jalo tulee sisälle juuri sillä hetkellä, kun Veikko huutaa asetta käytettävän vain porvarien ampumiseen.

Katso Käsikirjoitus

[Takaisin]