YLE Teema

 

Julkaistu perjantaina 30.04.2010 4 149

Sète, meren kaupunki

Kirjoittanut: Sini Sovijärvi

Sète on Välimeren tärkein ranskalainen kalasatama. Noin 50 000 asukkaan kotikaupungin nimi tarkoittaa valasta.

Lempinimeltään ”ihmeellinen saari" (île singulière) Välimeren rannalla ja kanaalien katveessa kylpevä Sète on varsinainen helmi. Noin 50 000 asukkaan kotikaupungin nimi tarkoittaa valasta (latinaksi cetus, kreikaksi kêtos). Läheinen vuori, le Mont Saint-Clair näyttää muodoltaan merenpintaan nousseelta valaalta, jonka merimiehet erottivat jo kaukaa seudulle purjehtiessaan.

Maalauksellinen Sète sijaitsee Languedoc-Roussillonin maakunnassa Hérault’n departementissa, 33 km Montpellier’stä lounaaseen. Sinne on helppo tehdä päivän retki tai mieluummin majoittua johonkin pikkukaupungin omista viehättävistä hotelleista, jolloin aikaa jää enemmän itse kaupungin ja ympäristön tutkimiseen.

Oppaanamme toimii vilkas ja kultivoitunut Danielle Dumontelle, jonka sukujuuret (Marinello) ulottuvat Sète’ille ominaiseen tapaan Sisiliaan. Selvästi aistittava italialaisuus antaa oman leimansa koko kaupungille.

Sète’in satamakorttelista oli kotoisin lauluntekijä ja runoilija Georges Brassens (1921 - 1981), jonka sukujuuret juontuvat Basilicataan, Etelä-Italiaan. V. 1966 kirjoittamansa laulun (Supplique pour être enterré à la plage de Sète) mukaan taiteilijan harras toive oli tulla haudatuksi Sète’in hiekkarannalle, jota muuten riittää ainakin 20 km:n verran. Haave ei toteutunut. Laulaja lepää paikallisella le Pyn hautuumaalla. Brassens ehti jättää kokonaisen chanson-perinnön Ranskan kansalle, joka arvostaa suuresti legendaarista ”Sète’in poikaa”, joka ikuisti kotiseutunsa kuvia moniin lauluihinsa. Brassens uskalsi ilmaista itseään myös kipakan terävästi ja kantaa ottavasti.

Sète on Välimeren tärkein ranskalainen kalasatama, jossa vuosittain käsitellään 3,6 miljoonaa tonnia merellistä satoa. Varsinaisessa kalastussatamassa (la Criée), jonne alukset klo 16 jälkeen iltapäivällä saapuvat pitkän rupeaman jälkeen, toimii valtava, täysin automatisoitu kalatukku, josta kauppiaat ostavat kalansa joka päivä. Sataman ydinjoukkoon kuuluvia elinkeinonharjoittajia on 30 kalastusalusta, joista jokainen kuljettaa satamaan jopa runsaat 5000 tonnia kalaa päivässä. Saaliiksi nostetaan niin sanottua valkoista kalaa (mm. meriahven, piikkikampela, mullo) ja sinistä (mm. sardiini, anjovis, tonnikala).

Kun Sète’in kauppahallissa haluamme kuvata tonnikalaa käsittelevää kauppiasta, tämä kiusaantuu ja lähtee kaivamaan kalastuslupaa, joka oikeuttaa hänen yrityksensä pyytämään tonnikalaa sallitun kiintiön verran. Kuulemme jälkeenpäin, että paikalla aiemmin vieraillut ulkomaalainen toimittaja oli halunnut tehdä juttua tonninkalan ryöstöpyynnistä. Se ei suinkaan ollut tarkoituksemme, mutta kalastajan reaktio on ymmärrettävä. Kyse on raskaasta peruselinkeinosta ja Ranskassa kalastus on valvottua, onneksi.

Sète tarjoaa merellisen ruoan ystävälle taivaalliset puitteet. Bouillabaissea saa kaikkialta ja se on suorastaan tainnuttavan herkullista. Makuun vaikuttanee kalan tuoreus ja taitava maustaminen. Ostereita, simpukoita ja kaikkea Välimeren kalaa voi nauttia mielin määrin mitä kauneimmissa ympäristöissä, terasseilla tai sisätiloissa. Kaupungin ravintolat valmistavat myös paikallisia erikoisuuksia, esim. mustekalapohjaisia piiraita tai vuokia (tielle), tai mainioita kalapyöryköitä. Niitä voi ostaa kalakaupoista, joissa myydään valmisannoksia (plats à emporter ).

Marinellon kalakaupan valmisannoksia. Kuva: Sini Sovijärvi/YLE KuvapalveluMarinellon suvun tarina on kaupungille tyypillinen. Esi-isät ja -äidit tulivat Sisiliasta etsimään helpompaa leipää. Nyt osa suvusta pyörittää suosittua kalakauppaa (Poissonnerie Marinello) suussa sulavine valmisannoksineen ja toinen viehättävää Porto Pollo -ravintolaa Quai Gal Durand -rantakadulla. Keittiömestari Fédéric Marinello näyttää meille ystävällisesti, kuinka merikrottia (lotte) ja simpukoita (moules) valmistetaan paikalliseen tapaan, à la sétoise. Pääruoka- annokset (kala) maksavat 13 – 18 euroa. Kalleimmat pääruoat ovat alle 25 euroa. Salin puolella työskentelevät Mamma Marinello ja pikkuveli Vincent kehuvat myös talon oman bouillabaissen maasta taivaaseen, eivätkä suotta!

Kaupungin merellisyyden vaikuttavimpia ja kauneimpia muistomerkkejä on Cimétière marin, joka sijaitsee jyrkällä mereen pudottavalla rinteellä hiukan kaupungin ulkopuolella. Hautausmaa on kuuluisa kauneudestaan ja ennen kaikkea samannimisestä runosta, jonka symbolistirunoilija Paul Valéry (1871 – 1945) kirjoitti v. 1920 (Kalmisto meren rannalla, suomennos Lauri Viljanen 1951). Sète’in kuuluisimpiin asukkaisiin kuulunut Paul Valéry sai viimeisen leposijansa runonsa kalmiston sylistä, merelliseltä hautuumaalta, jonka vitivalkeat kivet ja ristit säihkyvät auringossa Välimeren syvänsinistä taustaa vasten.

Sini SovijärviTalo Ranskassa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.

Suosittele149 Suosittelee

Kommentit

Taneli d'Oulu

Harmittaa, ettei kuultu Brassensins laulua Sete'sta. Suomessa tunnetaan chansonin jättiläiset kuten Montand, Edith Piaf, Brel,Trénet, Azanavour, mutta jostain syystä, tuntuu siltä, että Brassens on vähemmän tuttu samaten Jean Ferrat, joka kuoli ihan äsken.

Kiitos muuten tiedosta, en tiennyt, että Brassensilla oli italialaisia sukujuuria! Ranskalaisten velkaa Italialle on valtava! Italia on pelastanut Ranskan tylsyydestä ja junttiudesta ja valitettavasti emme osaa tai haluaa tunnustaa/tunnistaa sitä Galliassa!

Merci beaucoup

Onkohan Georges Brassens niinkään tuntematon Suomessa? Hän on ollut ainakin minun lempilaulajiani siitä lähtien, kun veljeni toi hänen levynsä Ranskan matkaltaan 1970-luvulla.
Epäilemättä jokaisella maalla on kiitosvelkaa muille, vaikutteiden tuloahan ei voi estää. Niinpä minusta onkin hiukan ihmeellistä, että eräs ranskalainen kerran vähän halveksivaan sävyyn puhui ruotsin kielestä. ("Kun selaan ruotsin sanakirjaa, se on täynnä ranskalaisia sanoja.")Ruotsin ranskalaiset lainasanat ovat seurausta historian faktoista, mitäpä sitä ihmettelemään.
Niin monta hienoa ranskalaista kuin tunnenkin, tiedän myös pari besser wisseriä. Kerran eräs 25-vuotias yritti opettaa meille vanhemmille käytöstapoja, todistaen siten että ne häneltä itseltään puuttuivat. Tähän häntä kyllä rohkaisi suomalaisten mateleva asenne EU:hun liittymisen aikoihin, jolloin meillä oli monia joiden mielestä kaikkien suomalaisten oli nyt ainakin ranskaa osattava, ja siinä sivussa hylättävä kaikki muukin oma vanha.

Anonyymi

Merci beaucoup kirjoitti:
minusta onkin hiukan ihmeellistä, että eräs ranskalainen kerran vähän halveksivaan sävyyn puhui ruotsin kielestä. ("Kun selaan ruotsin sanakirjaa, se on täynnä ranskalaisia sanoja.")

Olipa pöljä ranskalainen ja niin tietämätön omasta kielen historiasta! Ranskan kieli on täynnä lainasanoja! Kaikki ihmiset, jotka ovat vaeltaneet sinne ovat tuoneet omia sanoja, samaten kun ranskalaiset menivät muualle he toivat myös sanallisia tuliaisia!

En ymmärrä, miksi suomalaisilla pitäisi olla mateleva asenne EU:ta kohtaan. Koko EU on niiin hauras eripuraisten ja eri tasoisten maiden löysä liittymä! Joskus Ranska ja Saksa sanelivat tahtia muille, muttei se onnistu enää! Suomalaisilla ei ole mitään syytä nöyristellä tällaisessa joukossa!

Taneli

ups anteeksi, en ole anonyymi, seison yo- sanojani takana!