YLE Teema

 

Julkaistu torstaina 16.09.2010 0 139

Mahtuuko teatteri televisioon?

Kirjoittanut: Ritva Leino

Mobile Horror mahtuu hyvin televisioon, koska se puhuu television kieltä, kirjoittaa Teeman ohjelmapäällikkö Ritva Leino

Monet muistavat vielä televisioteatterin hyvät vuodet. Vaikka pahvikulisseissa kuljeskeltiin, monet esitykset jättivät katsojiin syvän muistijäljen. Aika ajoin televisioteatterin perään itketään, olihan se sentään koko kansan näyttämö.

Mutta ainakin teatteriesitysten taltioinneilla on vastustajansa: teatteri on teatteria ja näyttelijät itkevät, nauravat, vihaavat sekä rakastavat oikeasti vain yleisön katseiden alla. Elävä yleisö on teatterin elinehto, sitä vuorovaikutusta ei kotisohville voi siirtää. Televisioilmaisu ja –kerronta on myös niin paljon muuttunut ja kehittynyt sitten televisioteatterin, ettei lavataltiointeja pysty oikein enää katsomaan.

Vuosittain suomalaisissa teattereissa nähdään useita kiinnostavia kantaesityksiä, jotkut niistä peilaavat aikaamme ja tuntojamme niin, että tuntuu haaskaukselta ettei niitä voi nähdä ja kokea televisiossa. Kun Reko Lundan kuoli, menin TV-arkiston tietokantaan ja tulin surulliseksi huomattuani, että hänen työstään jäi jälkipolville niin vähän.

Jotta suomalainen teatteri ja sen sisällöt eivät kokonaan katoaisi televisiosta Teema on käynnistänyt erilaisia kokeiluja, miten teatteri voisi palata televisioon. Pari vuotta sitten tehtiin tv-versio Kristian Smedsin Tuntemattomasta. Sen jälkeen katsottiin miten taipuisi Lea Klemolan Kohti kylmempää tv-ruutuun. Nyt on vuorossa Juha Jokelan Mobile Horror Mikko Kuparisen tv-elokuvana. Koko näytelmä on kokonaan dramatisoitu televisiolle ja viety lokaatioon, näyttelijät on kiinnitetty juuri tähän teokseen.

Kun katsoin Juha Jokelan omaa ohjausta aikanaan teatteri Jurkassa, itkin ja nauroin samaan aikaan. Näytelmä on tragikoominen esitys aikamme vitsauksista. Kun on vain kaksi viikkoa aikaa pelastaa työnsä, ihminen kuoriutuu paljaaksi. Kun katsoin Mikko Kuparisen tv-elokuvan esileikkausta leikkaamossa olin yllättynyt miten raikkaalta lähes kymmenen vuotta sitten kirjoitettu näytelmä yhä tuntuu. Puhetta tulee tulvimalla, mutta teoksen vaikutus perustuu taitavaan televisioilmaisun hallintaan ja hyvään ajankuvaan.

Kyllä teatteri mahtuu televisioon, kun se puhuu television kieltä.

Suosittele139 Suosittelee