Baskervillen koira (12)

Teemalla nähdään syksyn aikana kaksi eri tulkintaa Baskervillen koirasta, vuosilta 1939 ja 1959.

Kun Basil Rathbone ja Nigel Bruce tekivät vuonna 1946 viimeisen kaikkiaan neljästätoista Sherlock Holmes -elokuvastaan, jätti tämän mestarietsivän hahmo samalla elokuvat pitkäksi aikaa. Voitokkaan paluun Holmes teki vasta vuonna 1959 – ja vihdoinkin englantilaisessa eikä amerikkalaisessa – elokuvassa Baskervillen koira (The Hound of the Baskervilles), josta tuli myös Holmesin ensimmäinen väriseikkailu.

Baskervillen koiran takana oli nyt legendaarinen Hammer-studio, joka 1950-luvun lopulla nousi maailmanmaineeseen herättämällä henkiin Draculan, Frankensteinin ja muumion, synnyttäen samalla koko englantilaisen kauhuelokuvan. Kun studio tarttui sitten myös Sherlock Holmes -tarinoihin, yhdistyivät siinä jo tutut Hammer-ainekset: paikoin kauhuelokuvamainen tunnelma, korskea värikuvaus, vakio-ohjaaja Terence Fisher ja studion omat uudet tähtinäyttelijät Peter Cushing (Holmes) ja Christopher Lee (Lordi Baskerville). Tohtori Watsonina nähdään monessa Hammer-tuotannossa esiintynyt André Morell.

Baskervillen koirassa englantilainen aatelismies pyytää Sherlock Holmesia ratkaisemaan nummiseudun salaperäisen kummituskoiran arvoituksen. Vuosisatojen takaisen kirouksen seurauksena tämän pedon uskotaan tuovan kuolemaa Baskervillen suvun päämiehelle, ja merkit viittaavat kohtalon hetken taas lähestyvän.

Baskervillen koira jäi Hammer-studion ainoaksi Sherlock Holmes -elokuvaksi vaikka studio muissa jännäreissään ja kauhuelokuvissaan usein palasi viktoriaanisen aikakauden kuvastoon. Cushing toisti Holmesin roolin eräissä tv-elokuvissa, mutta Kino Klassikon dekkarisarja siirtyy ensi viikolla Sherlock Holmesista murhamummu Agatha Christien romaaneista tehtyihin tulkintoihin.