Esko Salminen 70 vuotta

Kuudenvanha peikkopari
Kukunor ja Kalahari
hyvin viihtyy talvellakin
professorin autiossa
kesäasunnossa.

Tästä säkeistöstä kumpuaa Lauri Viidan kielellinen ja mielellinen seikkailu, jonka aikana peikkopari tutkii ihmisten maailmaa professorin kirjahyllyn välityksellä. Villi fantasiamatka alkaa siitä, kun Kukunor, mongolialainen järvi, haluaa leijailla Afrikan lämpöön, Kalaharin aavikolle.

Lauri Viidan saturunoelma Kukunor ilmestyi vuonna 1949, ja suosittu radioversio siitä tehtiin vuonna 1965. Monitahoisen, särmikkään ja moneen suuntaan kaleidoskooppimaisesti avautuvan runoelman dramatisointi televisiolle on melkoisen haastavaa. Marjatta Lahtosen Televisioteatterille vuonna 1973 tekemässä dramatisoinnissa Kukunor ja Kalahari ovat muuttuneet peikoista nuoreksi pariksi, joita esittävät Liisamaija Laaksonen ja Esko Salminen.

Peikkoparin tavoin myös tämä nuori pari etsii itseään ja toisiaan tyhjällä huvilalla, uneksii ja haaveilee maailmasta. He ovat toistensa vastakohtia: mies ja nainen, järvi ja aavikko, järki ja tunne, viisaus ja lapsellisuus. Lauri Viidan kielellinen leikittely saa televisiollisen muodon modernin tekniikan avulla: näytelmän mielikuvituksellisissa unijaksoissa on hyödynnetty monia tuolloin tuoreita ja yllättäviä teknisiä tehokeinoja.

Seitsemättäkymmenettä syntymäpäiväjuhlaansa viettävä Esko Salminen kertoo Jarmo Heikkisen haastattelussa muistojaan tv-tuotannosta.