Farmarin tytär

Harva suomalainen teos on saanut Hollywoodin elokuvatuottajat liikkeelle. Mika Waltarin Sinuhe oli yksi tällainen poikkeus. Ehkä hieman yllättäen sitä edelsi Hella Wuolijoen Juhani Tervapään nimellä kirjoittama näytelmä Juurakon Hulda. Siitä oli tehty jo oma kotoinen filmiversio vuonna 1937, mutta kymmenen vuotta myöhemmin valmistui Hollywood-versio Farmarin tytär, jonka pääroolista Loretta Young sai Oscarin. Tehtiinpä tästä elokuvasta vielä 1960-luvulla 101 jaksoa kattanut amerikkalainen tv-sarja Tyttö tuli taloon.

H. C. Potterin ohjaamassa Farmarin tyttäressä alkuperäistekstiä on toki muuteltu melkoisesti – jopa Wuolijoen salanimestä on alkuteksteissä tullut Juhni Tervataa. Juurakon Huldasta itsestään on tehty amerikanruotsalainen maalaistyttö Katrin Holstrom, joka matkustaa maalta kaupunkiin ja menettää heti kaikki rahansa. Hän menee piiaksi rikkaan senaattorin taloon ja rakastuu työnantajaansa. Katrin alkaa opiskella iltakoulussa ja astuu politiikkaan nousten lopulta vaaleissa työnantajansa vastaehdokkaaksi.

Farmarin tytär on viehättävä joskin naiivi aikansa salonkikomedia, jossa Wuolijoen yhteiskunnallista näkemystä on karsittu samalla kun sitä on sovellettu amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan. Loretta Youngin – jota ennen pääosaan oli kaavailtu Ingrid Bergmania tai norjalaista luistelutähteä Sonia Henie'ta – ohella pääosissa näyttelevät Joseph Cotten, Ethel Barrymore ja Charles Bickford, joka oli myös Oscar-ehdokkaana mainion kyynisestä näyttelijäsuorituksesta.