Kahdeskymmenes vuosisata

Kino Klassikossa nähdään yksi 1930-luvun hauskimpiin ja tärkeimpiin kuuluva komediaklassikko "Kahdeskymmenes vuosisata" (Twentieth Century, 1934), joka ei kuitenkaan Suomessa ole kovinkaan tunnettu. Esimerkiksi televisiossa se on esitetty kerran vain vuonna 1971, joten ainakin tuohon tulee nyt kauan kaivattu korjaus.

Elokuvan ohjaaja Howard Hawks merkitsee ehkä jo useammalle enemmän. Tunnetaanhan hänet jo pelkästään komedian puolelta mm. sellaisista merkkiteoksista kuten "Hätä ei lue lakia", "Meidän vastaeronneiden kesken", "Jään tänne yöksi", "Rakas, minä nuorrun" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä", puhumattakaan sitten muiden lajityyppien parissa tehdyistä mestariteoksista kuten "Arpinaama", "Vain enkeleillä on siivet", "Kirjava satama", "Syvä uni", "Punainen virta", "Rio Bravo" ja "Hatari".

Kahdeskymmenes vuosisata kertoo menestyvästä teatteriohjaajasta Oscar Jaffesta, joka muokkaa nuoresta alusvaatemallista Mildred Plotkasta uuden Broadway-tähden, Lily Garlandin. Mutta samalla kun Lilyn suosio vain kasvaa ja hän lähtee elokuvauralle Hollywoodiin, kääntyy Jaffen ura ja elämä jyrkkään alamäkeen.

Kaksikko kohtaa sattumalta uudelleen Amerikkaa halkovassa "Kahdeskymmenes vuosisata" -nimisessä pikajunassa. Velkojia pakeneva Jaffe yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja houkutella keinolla millä hyvänsä Lilyn takaisin suojiinsa. Mutta oppi-isänsä kouluttamana Lilystä on tullut aivan yhtä itsepäinen, temperamenttinen ja teatraalinen diiva kuin Jaffekin on, ja niinpä junamatkasta kehittyy aivan mieletön sekamelska.

Kahdeskymmenes vuosisata oli tekoaikansa uraauurtavimpia komedioita. Tuolloin oli lähes ainutlaatuista, että komediassa esiintyi sekä mies- että naistähti, jotka olivat vieläpä "oikeita" näyttelijöitä varsinaisten koomikkojen sijasta. Kaiken kukkuraksi nuo kaksi tähteä sitten vielä tekivät roolihahmoistaan täysin naurettavia hölmöjä esittäessään näyttelijöitä, jotka eivät voi lakata (yli)näyttelemästä elämänsä jokaista hetkeä.

Nämä Hawksin elokuvan kaksi tähteä olivat mainio komedianne Carole Lombard ja John Barrymore, joiden loistavat roolityöt ovat heidän uransa kohokohtia. Varsinkin Barrymore pistää itsensä täysin peliin, sillä tämä arvostettu näyttelijä tunnettiin teatraalisista tulkinnoista vakavissa rooleissa. Tässä komediassa hän kääntää teatraalisuutensa parodiaksi ja itseironiaksi kahjona impressaariona, jolle koko elämä on älyttömyyksiin paisuteltua melodraamaa. Eli kuten Hawks sanoi tarjotessaan roolia Barrymorelle: "Tämä juttu kertoo maailman pahimmasta ylinäyttelijästä, ja sinä olet pahin ylinäyttelijä jonka tiedän."

Uutta elokuvassa oli myös sen äärimmäisen kiivas rytmi. Kahdeskymmenes vuosisata etenee kuin se pikajuna, johon tapahtumat suureksi osaksi sijoittuvat, ja vuorosanatkin lauotaan kuin konekiväärin suusta.

Kaikkien yllämainittujen piirteiden esiintyminen samassa elokuvassa on johtanut siihen, että monet kriitikot ja historioitsijat pitävät Hawksin elokuvaa ensimmäisenä ns. screwball-komediana, käännettäköön tuo nyt vaikka kahjokomediaksi. Seuraavina vuosina Hawks, Lombard sekä käsikirjoittajat Ben Hecht ja Charles MacArthur olivat mukana useissa lajityypin muissa mestariteoksissa.