Taivas ja helvetti

Akira Kurosawan maine perustuu niin vahvasti historiallisiin samuraielokuviin, että usein unohdetaan hänen monien elokuviensa sijoittuneen niiden omaan tekoaikaan. Yksi niistä on kidnappausjännäri Taivas ja helvetti (Tengoku to jigoku, Japani 1963). Se on suotta jäänyt Kurosawan maineikkaampien mestariteosten varjoon - jopa siinä määrin, ettei sitä ole aikaisemmin esitetty Suomenkaan televisiossa. Näin se saa kunnian päättää Kino Klassikon Kurosawa-sarjan.

Elokuva kertoo varakkaasta kenkätehtailijasta, joka aikoo kaapata koko yhtiön itselleen liiketovereiltaan ja muuttaa sen vuoksi kaiken omaisuutensa rahavaroiksi. Hänen suunnitelmansa kuitenkin romuttuu, kun hänen poikansa joutuu kidnappaussuunnitelman kohteeksi. Tehtailija on valmis maksamaan lunnaat. Sitten käy ilmi, että ryöstäjät ovat siepanneet erehdyksessä väärän lapsen, tehtailijan autonkuljettajan pojan.

Amerikkalaisen Ed McBainin rikosromaaniin perustuva Taivas ja helvetti tarkastelee Kurosawalle tyypillisiä oikeudenmukaisuuden, hyvyyden ja pahuuden teemoja usealla eri tasolla, liikemaailman kovasta pelistä aina slummien ruohonjuuritasolle.

Nimensä tavoin elokuva jakautuu kahteen osaan, aivan kuten sen kuvaama maailma. Alun "taivaassa" eli rikkaiden ja vallanpitäjien maailmassa kaikki on seesteistä ja järjestyksessä. Kurosawan otoksetkin ovat pitkiä ja rauhallisia. "Helvetti" taas on Yokohaman slummialue, jossa poliisi etsii kidnappaajia. Kurosawan kerronta muuttuu samalla kaaosmaiseksi ja hermostuneen kiihkeäksi; se heijastaa seudun asukkaiden elämää dokumentaarisen otteen korvatessa alun teatraalisen ilmeen.