Uhka

Loppukaneettina Teeman Film noir -sarjalle esitetään 27.12. kaksi Felix E. Feistin ohjaamaa jännäriä. Paholainen kyydissä on vuodelta 1947 ja Uhka vuodelta 1949. Molemmissa elokuvissa kohtaamme yhden film noirin arkkityypin: sosiopaattisen tappajan, joka ei hävitystään paljon mieti eikä murehdi.

Felix Ellison Feist (1910-1965) ei ole kovin tunnettu ohjaajana. Hän debytoi jo 1933 katastrofielokuvalla Deluge, jossa Yhdysvallat tuhoutui suuren luonnonmullistuksen seurauksena. Trikkikuvautut hyökyaallot, jotka murtavat suurkaupungin pilvenpiirtäjiä, olivat aikaansa nähden edistyksellisiä.

Scifi-jännäri Donovan’s Brain (1953) lienee kuitenkin Feistin laajimmin tunnettu elokuva. Curt Siodmakin romaaniin pohjautuva tarina kertoo tiedemiehestä, joka onnistuu pelastamaan menehtyneen rikkaan miehen aivot ja ryhtyy kommunikoimaan niiden lähettämien telepaattisten viestien avulla. Tuleva presidentinvaimo Nancy Davis (Reagan) esittää elokuvassa naispääosaa Lew Ayresin rinnalla.

Film noirin kultakauteen ajoittuvat Feistin kaksi lyhyehköä, tiukasti kasassa pysyvää jännäriä, joita ei Suomessa ole aiemmin esitetty. Tätä käsitystä tukee myös Kansallinen audiovisuaalinen arkisto.

Vuonna 1949 Feist ohjasi elokuvan Uhka, josta tuli Charles McGraw’n läpimurto. Rosoääninen ja tuiman oloinen näyttelijä oli jo esiintynyt monessa a-luokan noirissa (T-miehet, Maanalainen salaliitto, Verinen kuu, Kuoleman raja). Kriitikoiden varauksettomat kehut hän sai Red Klugerina, tappajana, joka on karannut Folsomin vankilasta.

Kluger vannoo kostoa niille, jotka olivat alun perin saattaneet hänet vankilaan. Hän sieppaa apureidensa kanssa rikosetsivän, syyttäjän, entisen tyttöystävänsä ja muutaman sivullisenkin työnsä tohinassa. Kuten Feistin Paholainen kyydissä -elokuvassakin, on jälleen kyse panttivankidraamasta, mutta edellisestä poiketen Uhassa ei ole huumorin häivääkään, ainoastaan määrätietoista, kovaa ja katkeamatonta toimintaa.

Kluger kuljettaa panttivankinsa San Fernandon laakson halki muuttokuormassa ja päätyy pakopaikkaansa Kalifornian armottomassa autiomaassa, jossa saunanlämpöisessä hökkelissä odotellaan lentokonetta saapuvaksi. Kaikkien mielialat ovat kiristyneet äärimmilleen, ja epätoivoinen tilanne kalvaa varsinkin Klugerin jo valmiiksi sairasta mieltä. Katsojan kannattaa kiinnittää huomiota McGraw’n virtuoosimaiseen rooliin yltiöpahiksena.

(Kirjoittanut Johan Förnäs)