Valitut talot - rakennussuojelun historiaa

Sari Möttösen dokumentti pyrkii saamaan otteen monimutkaisista rakennussuojeluasioista sekä Suomen rakennussuojeluhistoriasta. Ohjelmassa matkataan 1800-luvun Porvoosta 2000-luvun Pihlajamäkeen vajaan kymmenen kohteen, kymmenen taistelun kautta. Kaikkiin niihin liittyy aikaansa ominaisella tai yllättävällä tavalla myös eriasteista aktivismia. Kansalaiset ovat heränneet puolustamaan sitä, mikä on heille arjessa ja omassa lähiympäristössään tärkeää. Samalla dokumentti pohjustaa Suojele minua! -ohjelmasarjaa.

Tarina alkaa vanhasta Porvoosta, jossa Louis Sparre onnistui torjumaan ajan muoti-ilmiön: ruutukaavan. Sotien jälkeen Turussa ajan henki pääsi sen sijaan puhaltamaan vapaasti: Turun keskustaa purettiin rytinällä 1950-luvulta aina 60-luvun puoliväliin saakka. Vanha saneerattiin vauhdilla pois uuden, modernin, tieltä. Helsingissä Hotelli Kämp oli aikansa kohutapaus. Se oli Suomen ensimmäisiä julkisuudessa puituja suojelukiistoja. Taistelu Kämpistä hävittiin, rakennus purettiin ja tilalle nousi vanhan kopio. Helsingin Puu-Käpylän pelastumiseen tarvittiin asukkaiden kansaliike, yksi ensimmäisistä.

Teollisuusrakennukset, Tampereen Verkatehdas ja sen kohtalo 70-luvulla sekä Kaapelitehdas Helsingissä kertovat Suomen työ- ja teollisuushistoriasta.

Pihlajamäen betonilähiön suojelussa tiivistyi monia modernin rakennusperinnön säilyttämisen ongelmia: Suomen rakennuskannasta yli 80 prosenttia on rakennettu vuoden 1950 jälkeen. Nyt pitäisi paitsi valita, mikä tässä valtavassa massassa on arvokasta, myös miettiä, miten ihmeessä se arvokas voidaan säilyttää. Helsingin keskustan VR:n Makasiinit saivat kansalaiset liikkeelle tavalla, jota ei ollut vielä ennen nähty. Tuolloin, 2000-luvun alkuvuosina, ei oltu vielä valmiita makasiineihin liittyvien arvojen suojeluun. Mutta joko kohta olisi aika kypsä sellaiselle ajattelulle, että suojeluarvoja voidaan määritellä myös kaupunkilaisten ja kansalaisliikkeiden kautta?

Suomalaisen rakennussuojelun historia alkaa viimeistään 1800-luvun lopulla. Se alkaa linnoista ja keskiaikaisista kivikirkoista, vallan ja mahdin monumenteista. Reilussa kahdessasadassa vuodessa on päästy tilanteeseen, jossa suojelun arvoiseksi nähdään jo niin sanottu ihan tavallinenkin rakennusperintö – kerrostalot, piharakennukset, sisustukset…

Tällä hetkellä Suomessa on eri tavoin suojeltu jopa 50 000 rakennusta. Museoviraston Yli-intendentti Mikko Härö kuvaa kehitystä: ”Luulen että ryppyotsaisesta puhdasoppisuudesta ollaan kyllä pikkuhiljaa päästy eroon. Samoin siitä, että asiantuntijat tietää muiden puolesta. Nyt keskustellaan enemmän ja ihmisillä on oikeus mutta myös velvollisuus tuoda kantojaan esille. Se on musta hieno asia, niin pitää ollakin. Asiantuntijat kannattaa aina kyseenalaistaa!”