Veitsen terällä: jalkapöytäleikkaus

Siilinjärveläisen Viljo Savolaisen vasemman jalan päälle astui lehmä parisenkymmentä vuotta sitten. Varvas oli aluksi kovin kipeä ja turvonnut, mutta parani kuitenkin itsestään. Pari vuotta sitten sama jalka alkoi vihoitella taas. Vaiva paheni pikkuhiljaa, särkylääkkeitä kului ja lopulta muuttunut askellus heijastui jo lonkkaankin.

Viime syksynä Viljo hakeutui lääkäriin, röntgenkuvissa havaittiinkin vaikea kuluma ukkovarpaan tyvinivelessä. Kun muu hoito ei auttanut, päädyttiin nivelen jäykistysleikkaukseen. Siinä varpaan tyvinivelen muodostavat luut – sekä jalkapöydän että varpaan puolelta – höylättiin pyörivällä terällä toisiinsa sopiviksi ja kiinnitettiin yhteen ruuvilla. Ruuvin tarkoituksena oli pitää luiden päät lujasti toisissaan kiinni kunnes ne luutuisivat yhdeksi kappaleeksi seuraavan kuuden viikon aikana.

Mutta kuuden rauhallisen pakkasviikon jälkeen lääkärin vastaanotolla kaikki ei ollut niin kuin pitäisi, luutuminen onkin vielä kesken. Erikoiskengän sekä kyynärsauvojen kanssa kävelyä pitää jatkaa vielä neljä viikkoa, ja käydä sitten kuvauksissa uudestaan.

Ortopedi Janne Sahlmanin mukaan ennuste on kuitenkin hyvä, hän arvelee että silloin varvas on jo luutunut eikä uusintaleikkaukseen ei ole tarvetta. Pitää vain odottaa että luonto tekisi tehtävänsä, luutumisnopeus on jokaisella yksilöllinen eikä sitä voi nopeuttaa. Lumiset maisemat ja rakas tanssiharrastus vaimon kanssa houkuttelisivat jo kovasti, mutta paikalla oloa pitää vaan jatkaa. Hirsiseinien oksakohdat on opeteltu jo moneen kertaan, ja kaikki kirjaston luontovideot katsottu.

Mitä Viljo Savolaiselle kuuluu leikkauksen jälkeen?

”Oli suuri helpotus kun neljän lisäviikon päästä lääkäri totesi, että jalka on nyt luutunut”, Viljo Savolainen huokaa. ”Jännittihän sitä, että mitä jos luutumista ei ole vieläkään tapahtunut, että mitä sitten?” Kävely ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin Viljo oli kuvitellut. Se piti opetella uudestaan, ja hieman eri tekniikalla. Siinä missä ennen oli taipuisa nivel, on nyt jäykkä luu, vain varpaan uloin nivel taipuu. Viljo kiinnittääkin jatkuvasti huomiota siihen, että kävely olisi mahdollisimman normaalia. Kun erityiskengän sai jättää pois, kipeytyi päkiä ensimmäisen viikon ajan kovasti, pehmentävä tukipohjallinen kengässä auttoi kuitenkin jonkin verran. Vieläkin, kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta, jalka kipeytyy ja turpoaa muutaman tunnin pystyssä olon jälkeen. ”Mutta on hetkiä kun leikkauksen unohtaa jo kokonaan”, Viljo toteaa tyytyväisenä. ”Kytkintäkin pystyy jo käyttämään, voi käydä itsekseen kaupalla ja aurata tien traktorilla että vaimo pääsee aamulla töihin”, Viljo naurahtaa. Töihin lähtö vajaan viikon päästä askarruttaa kuitenkin Viljoa: ”Koko päivä jalkojen päällä huoltomiehenä on aivan eri asia kuin kotona hiljakseen puuhastelu, kokeiluahan se aluksi on.” ”Mutta kevät koittaa taas pitkän pakkasjakson jälkeen, ja vaimon kanssa suunnitellaan jo tanssilavoille lähtöä”, Viljo Savolainen naurahtaa.

Lääkäriltä kysyttyä vuonna 2009

Miten ohjelmassa ollut jalkapöytäleikkaus poikkeaa vaivaisenluuleikkauksesta? Se on minulla luultavasti edessä, jossain vaiheessa. Nim. nainen 55v.

Isovarpaan tyvinivelen jäykistystä käytetään harvoin vaivaisenluun hoitoon. Jäykistys tulisi kyseeseen vaivaisenluun hoidossa vain, jos isovarpaan tyvinivel on kovin kulunut ja sen liike on jo huono. Yleensä vaivaisenluun leikkauksessa katkaistaan ja käännetään ensimmäinen jalkapöydänluu osoittamaan eteenpäin, jolloin isovarpaan asento korjaantuu, kipu siten vähenee ja sisäreunan kyhmy pienenee. Tällöin isovarpaan tyvinivelen liike ei huonone tai jopa paranee. Jatkohoito on sinänsä hyvin samanlainen kuin ohjelmassa esitetyssä luudutusleikkauksessa.

Leikkauksessa käytettiin kannatonta ruuvia, joka näytti jäävän aika lähelle ihoa. Jäikö se todella kokonaan luun sisään, ja onko vaarana että se voi ajan myötä työntyä pintaan päin ja ruveta vaivaamaan? Utelias

Leikkauksessa kyseisen ruuvin kanta näkyy hyvin ja se kierretään niin syvälle, ettei paineoiretta tule. Mikäli nivel luutuu, kuten on suunniteltu, ei ruuvi lähde liikkeelle myöhemmin. Kyseisiä kannattomia ruuveja ei KYS:n sairaalassa ole jouduttu poistamaan muuten, kuin silloin, kun nivel ei olekaan luutunut. Tuolloin kiinnitys vaihdetaan esimerkiksi ruuvikiinnitteiseen levyyn.

Mitä jos varpaan asento jääkin huonoksi, ja kävely on kömpelöä? Voiko tämmöistä leikkausta tehdä uudestaan ja korjata asennon? Tapahtuuko sellaista? Tutulleni tehtiin joku tämän tapainen leikkaus muutama vuosi sitten, ja leikatun jalan askel on vieläkin tervettä jalkaa lyhyempi. Pitäisikö kehottaa häntä ottamaan yhteyttä lääkäriin?  Pentti 61 v.

Asento tarkistetaan leikkauksen aikana useaan kertaan, että asento olisi oikea luudutuksen jälkeen. Mikäli asento huonontuisi paranemisen aikana, esim. kompastumisen vuoksi, ja luutuisi sitten siihen huonoon asentoon, on mahdollista myöhemmin korjata tilanne luun katkaisulla ja käännöllä. Tällaisia toimenpiteitä tehdään KYS:ssa yksittäisiä vuosittain. Mikäli isovarvas ei ulotu maahan seistessä edes kädellä autettuna ja kävely tuntuu hankalalta ja/tai kivuliaalta, kannattaa hakeutua ortopedin vastaanotolle arvioon.

Ohjelmassa mainittiin, että hyvät jalkineet voivat olla riittävä hoitomuoto kuluneeseen varvasniveleen. Voivatko todella, oletko nähnyt tapauksia, missä röntgen-kuvienkin mukaan on pahasti kulunut nivel, mutta kipu pysyy aisoissa kenkien avulla? Minulla on hieman samantapaista särkyä molemmissa varpaan nivelissä, mutta en vielä ole ottanut yhteyttä lääkäriin? Milloin pitäisi tehdä niin? Onko ikäni este mahdolliselle leikkaukselle?  Aino 75v.

Riittävän tilavat, hyvin rullaavat ja mahdollisesti jäykkäpohjaiset kengät ovat usein riittävä hoito isovarpaan tyvinivelen nivelrikossa. Klinikassamme kokeilemme usein myös tavallisen pohjallisen alle laitettavia ohuita jäykkiä lisäpohjallisia. Tuolloin isovarpaan tyvinivelen kivulias liike vähenee kävellessä ja siten kipua on usein vähemmän. Mikäli särky on merkittävää, ehdottaisin hakeutumista ensin apuvälineitä valmistavaan paikkaan. Omasta terveyskeskuksesta saatte lisätietoja onko edellä mainittuja jäykistäviä pohjallisia mahdollista kokeilla siellä vai olisiko paikkakunnallanne yksityistä apuvälineitä valmistavaa yritystä, jossa ei-leikkauksellinen hoito voitaisiin toteuttaa. Korkeakaan ikä ei ole este leikkaukselle. Leikkauksen riskejä nostaa esimerkiksi huono verenkierto jalassa tai haavaumat varvasväleissä. Tuolloin kannattaa hoitavan lääkärin kanssa keskustella riskeistä ja hyödyistä tapauskohtaisesti.