Veitsen terällä: Rytmihäiriön hoito
Julkaistu torstaina 15.04.2010 3 kommenttia 341 suositusta
Varkaudessa asuva Niina Henttinen sinnitteli sydämen rytmihäiriön kanssa parisen vuotta. Ensimmäinen kohtaus tuli sairaalassa, kun Niina odotti kolmatta lastaan ja oli pahoinvoinnin takia osastohoidossa. Seuraava kohtaus tuli noin puolen vuoden kuluttua, kun esikoinen oli kuukauden ikäinen. Pikku hiljaa vaiva paheni, ja viime vuoden marraskuussa tilanne oli niin hankala, että Niina kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan lasten liikuntatapahtumasta. Hän sai lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan sydänyksikköön.
Niina kävi ennen katetriablaatiota tutkimuksissa yksityisellä lääkäriasemalla. Sydämen ultraäänessä ja rasitustestissä sydän todettiin rakenteeltaan normaaliksi ja muuten terveeksi. Sinänsä hyvälaatuinen rytmihäiriö rajoitti elämää kuitenkin paljon. Kohtaukset yllättivät ilman ennakko-oireita, tihenivät monta kertaa viikossa tuleviksi ja johtivat usein pyörtymiseen. Autollakaan ei saanut enää ajaa ja elämä kolmen lapsen aktiivisena äitinä kävi kovin hankalaksi.
Kardiologi Antti Hedman hoiti Niinan rytmihäiriön katetriablaatiolla yhdessä kardiologi Juha Hartikaisen kanssa. Neljä katetria ohjattiin nivustaipeen laskimon kautta sydämeen, etsittiin rytmihäiriön aiheuttanut ylimääräinen sähköä johtava säie ja poltettiin se ablaatiokatetrilla.
Rytmihäiriön syy löytyi eteiskammiosolmukkeesta: se oli jakautunut ainakin kahteen osaan, joista hitaammin sähköä johtanut rata häiritsi sydämen normaalia sykintää. Parin viikon kuluttua katetriablaatiosta Niina pääsi kuitenkin jo rakkaan harrastuksensa, ratsastuksen, pariin ja pystyi elämään normaalia perhe-elämää lastensa kanssa.
Lisätietoa ohjelmasta
Tuotanto: YLE Oppiminen ja tiede, 2010
Lähetä linkki
Kommentit
Minulla on diagnosoitu WPW v93. Ablaatiota ja elfys tutkimusta ei syytä pelätä, vaikka itse olen ollut valitettavasti useampaan otteeseen; vaihtelevalla menestyksellä. Ohjelma oli tosi todenmukainen ja selkeä. Oli kiva nähdä, millaiset sydämeen työnnettävät katetrit ovat.
Kiitos Niinalle ja ohjelman tekijöille. Mulla aika samanlainen tarina, pienet lapset ja pelko siitä, että missä kaupassa sitä taas lähtee taju. Kohtauksia 4-5 kertaa päivässä. Ajokorttia ei sentään otettu pois... Tuntui kuin olisi ollut vankina kotona. Lapsetkin oppivat hyvin pieninä soittamaan hätänumeroon - oli pakko. Ablaatio Kuopiossa pelotti, mutta kyllä kannatti. Sen jälkeen ei yhtään pahaa kohtausta, välillä tuntuu et nyt lähtee, mutta ei enää sellaisia joissa syke yli 200. Samat tarinat, että piti lähteä ablaatiosta parin-kolmen pvän päästä ensiapuun, mutta ekasta viikosta kun selvittiin niin hyvin on mennyt. Tiedän, että vaiva on yleinen, mutta oli mukava nähdä ohjelma kun en entuudestaan tiennyt ketään, joka olisi tästä tiheälyöntisyydestä kärsinyt. Iloa elämään Niinalle.
Oli mielenkiintoista nähdä ohjelma koska odotan itse pääsyä katetriablaatioon
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
TORSTAINA 22.4.2010