Zorron merkki (7)

Amerikkalainen pulp-kirjailija Johnston McCulley loi vuonna 1919 eräässä lehtikertomuksessaan Don Diego de la Vegan alias Zorron, naamioidun sankarin, joka puolusti tavallisia kansalaisia hirmuvaltaa vastaan 1800-luvun alun Kaliforniassa. Hahmo siirtyi valkokankaalle jo seuraavana vuonna Douglas Fairbanksin esittämänä, ja sittemmin häntä ovat tulkinneet aina uusille sukupolville kymmenet näyttelijät, joukossaan Tyrone Power, Alain Delon ja Antonio Banderas.

Onnistuneimpana filmiversiona on perinteisesti pidetty Rouben Mamoulianin vuoden 1940 ohjaustyötä Zorron merkki (The Mark of Zorro, 1940), jossa pääosan tulkitsi Tyrone Power. Tämä versio ei ehkä ole niin toiminnallinen kuin monet muut versiot, mutta se on nautittavaa ”vanhaa kunnon seikkailuviihdettä”, joka on kerrottu notkeasti ja kuvallista tyylitajua osoittaen.

Kalifornialaisen ylimysperheen vesa ja pormestarin poika Don Diego de la Vega on lähtenyt Espanjaan sotilaskouluun mutta saa sitten isältään kutsun takaisin San Franciscoon. Palattuaan hän hämmästyy saadessaan tietää, että hänen isästään on tullut kansan keskuudessa vihattu ja pelätty julmuri.

Todellisuudessa vallan on kaapannut uusi pormestari ja hänen kiero, miekkataistelut taitava sotilaspäällikkönsä. Don Diego alkaa esittää heidän kanssaan veljeilevää nynneröä mutta salaa hän naamioituu kostajaksi, Zorroksi, joka yllyttää ihmisiä kapinaan tekemällä konnista ja heidän sotilaistaan naurunalaisia. Kummassakin roolissa Don Diego heilastelee uuden pormestarin kauniin veljentyttären kanssa.

Tyrone Power ja Basil Rathbone muodostavat oivallisen vastinparin sankarin ja pääkonnan rooleissa, ja Zorron rakastettua näyttelee Linda Darnell.