Kiitos televisioteatterin hienosta historiasta ja hienoista teatteriesityksistä. Oli hienoa katsoa oman lapsuuden ja nuoruuden aikaisten näyttelijöiden työskentelyä. Yllättävää oli, että esim. Kabaree, lauluja lukuun ottamatta, tuntui hieman vanhahtavalta, jopa raskassoutuiselta ja silloin aikoinaan juuri tuollainen teatteri oli sitä ainoaa oikeaa teatteria. Siitä huolimatta oli ilo nähdä taas kaikkia näitä hienoja näyttelijöitä sekä Kabareessa, Kustaa III:ssa että Irti maasta näytelmissä. Ja erityisesti ihailin Kabareessa Kristiina Halkolaa, jonka näytteleminen tuntui niin tuoreelta että oli vaikea uskoa, että esitys oli tehty jo 40 vuotta sitten. Teatterin historiaesittelystä tuli mieleeni, että Siiri Angerkosken näyttelemä Aliisa olisi kiva nähdä uudestaan. Se teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen ja erityisesti Siiri Angerkosken koskettavan näyttelemisen vuoksi, koska hänet oli tottunut näkemään aivan toisenlaisissa rooleissa. Minusta se olisi jopa ajankohtainenkin näytelmä, kun vanhusten asioista on paljon puhuttu viime aikoina. Toinen asia, jota mietin historiasarjaa katsoessani, on, että onko mahdotonta ottaa Teemalle oma Televisioteatterin Arkistoista -sarja, jossa voisi esittää vaikka kaikki vanhat jäljelle jääneet näytelmät. Jos suomalaisia vanhoja elokuvia esitetään ties monettako kertaa televisiossa ja aina tuntuu olevan katsojia, niin miksei sitten näille vanhoille teatteriesityksille. Monesti näyttelijät ovat samoja, mutta, luvalla sanoen, vaativimmissa tehtävissä tulkitessaan mm. monia klassikkonäytelmiä. Sama toivomus koskee myös aikoinaan Ylessä esitettyjä oopperaesityksiä, mm Savonlinnan oopperajuhlilta ja konserttiesityksiä. Tällaisia toivomuksia esitän harkittavaksi esitettäväksi Arkistojen aarre-aitasta. Kiitos vielä kerran Teeman monipuolisesta ohjelmatarjonnasta. Ja kiitos espanjalaisesta Francon aika –sarjasta, joka on valottanut sellaisia historiallisia asioita Espanjasta, joista vasta viime aikoina on alettu puhua ja kertoa Suomessa.