Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz (1929)

Julkaistu tiistaina 16.07.2013 0 55

Franz Biberkopf temmataan mukaan rikokseen, hän ei tahdo, hän panee vastaan, mutta pakko pakottaa hänet. Hän panee urheasti ja hurjasti vastaan käsin ja jaloin, mutta mikään ei auta, se käy hänen ylitseen, pakko pakottaa.”

 

Alfred Döblin syntyi Preussissa 1878 juutalaiseen perheeseen, jonka toimeentulo romahti isän karattua nuoren naisen kanssa Yhdysvaltoihin. Isän menetys oli kova kolaus 10-vuotiaalle pojalle. Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti muutti viiden lapsensa kanssa Berliinin köyhälistöalueelle. Aikuisena Döblin kirjoitti Berliiniin muuton olleen hänen todellinen syntymänsä.

 

Döblin opiskeli lääketiedettä ja väitteli tohtoriksi psykiatriasta vuonna 1905. Döblinin esikoisromaani julkaistiin vasta vuonna 1915, kirjailijan täytettyä jo 37 vuotta. Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli lääkärinä. Sotilaiden karmeat fyysiset ja henkiset vammat voimistivat hänen vasemmistosympatioitaan. Sodan jälkeen Döblin osallistui aktiivisesti poliittiseen keskusteluun, mutta ei liittynyt puolueisiin. Anarkismia ihaillut lääkärikirjailija kritisoi julkisesti sosialidemokraattista hallitusta. Döblin kirjoitti ja julkaisi runsaasti, ja hänet tunnustettiin kuuluvaksi Saksan kärkikirjailijoihin. Hän harjoitti säntillisesti myös lääkärin ammattiaan, omalla vastaanotollaan Berliinissä.

 

1920-luvulla Berliiniä kutsuttiin Euroopan sydämeksi. Se oli politiikan ja kulttuurin keskus, neljän miljoonan asukkaan värikäs ja monipuolinen suurkaupunki.

 

1930-luvun kolkuttaessa tunnelma Berliinissä muuttuu. New Yorkin pörssiromahduksesta käynnistynyt talouskriisi leviää Eurooppaan. Arvot kovenevat. SA-joukkojen ruskeat puserot ilmestyvät Berliinin katukuvaan. Murroksen alla, vuonna 1929, jo yli 50-vuotias Alfred Döblin julkaisee romaanin Berlin Alexanderplatz. Siitä tulee hänen tunnetuin teoksensa. Menestyskirja käännetään nopeasti useille kielille. Rikosromaanina markkinoitu teos kuvaa pikkutarkasti suurkaupungin ihmisiä ja poliittista ilmapiiriä.

 

Kirja uudistaa romaanikerrontaa. Döblinin mielestä perinteinen syy-seuraus-suhde ei riitä ihmiskohtaloiden käsittelyyn; asiat tapahtuvat samanaikaisesti. Hän on todennut, että kirjan on oltava kuin kastemato: ”vaikka sen leikkaisi kymmeneen osaan, on jokaisen osan kyettävä elämään myös yksinään”. Modernissa kerronnassaan Döblin kuvailee kaupungin mainoksia, sanomalehtiuutisia, tilastoja ja säätiedotuksia. Hän kietoo tarinaan myös lääkärin tietotaitonsa mustan huumorin keinoin: Döblin muun muassa luettelee impotenssin lääketieteellisiä syitä ja tarkastelee pahoinpitelyn seurauksia puhtaasti fysiikanlakien perusteella.

 

Tarina alkaa, kun ystävättärensä taposta vuosia vankilassa istunut Franz Biberkopf vapautuu. Hän saapuu Berliiniin ja aloittaa kunnon elämän. Aluksi hän hankkii elantonsa katukaupustelijana, mutta 1920-luvun lopun poliittisessa ilmapiirissä entinen vasemmistolainenkin päätyy myymään kansallissosialistien lehteä. Vähitellen ympäristön paine ja sattumat kuljettavat hänet takaisin lavealle tielle.

 

Kamppaillessaan elämässään, ja elämästään, sinisilmäinen Biberkopf menettää sekä oikean kätensä että rakastamansa nuoren morsiamen. Mielenterveys järkkyy. Biberkopf passitetaan syyttömänä vankimielisairaalaan.

 

Hitler nousee valtaan 1933. Vasemmistolaisena juutalaisena Döblin on tulilinjalla. Hän ehtii juuri välttää pidättämisen pakenemalla Sveitsin kautta Ranskaan, jossa hän asuu seuraavat seitsemän vuotta. Pariisissa hän joutuu luopumaan lääkärin työstä ja elättää itsensä kirjailijana. Natsien marssiessa Ranskaan Döblin pakenee Amerikkaan, Hollywoodiin käsikirjoittajaksi. Työ ei miellytä, ja ulkopuolisuudesta kärsivä kirjailija jää työttömäksi. Amerikan vuosinaan Döblin ei julkaise ensimmäistäkään tekstiä. Hänen tulonsa ja terveytensä romahtavat.

 

Toisen maailmansodan jälkeen hän palaa Saksaan auttaakseen osaltaan kotimaataan nousemaan hirvittävän sodan seurauksista. Döblin ei kuitenkaan sopeudu uuteen Saksaan, hän tuntee olevansa muukalainen synnyinmaassaan. 1930-luvun kansansuosikki on unohdettu.

 

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

 

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta

 

 

Suosittele55 Suosittelee

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä