Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Bussimurha (1968 / 72)

Julkaistu maanantaina 22.07.2013 0 42

Vasemmistolaiset Maj Sjöwall ja Per Wahlöö halusivat levittää yhteiskunnallisen ilosanomansa mahdollisimman laajalle. Massat ahmivat dekkareita, joten pariskunta ryhtyi kirjoittamaan yhteiskuntaa pohdiskelevia rikoskirjoja. Martin Beck -kirjasarja saavutti kansainvälisen suosion.

Maj Sjöwall ja Per Wahlöö olivat toimittajina samassa sanomalehdessä vuonna 1962. Tavattuaan he rakastuivat välittömästi. Seuraavana vuonna Sjöwallia yhdeksän vuotta vanhempi Wahlöö erosi vaimostaan ja muutti yksinhuoltaja-Sjöwallin luokse. Politiikantoimittaja Wahlöö oli työskennellyt rikostoimittajana sekä kirjoittanut kolme kirjaa, joiden myyntiluvut olivat olleet vaatimattomia. Pari päätti kirjoittaa helposti lähestyttävän rikoskirjasarjan. Alusta asti oli selvää, että sarjassa olisi kymmenen itsenäistä osaa.

Pariskunta sai kaksi poikaa ja työskenteli kirjaprojektinsa parissa öisin, lasten nukkuessa. He kirjoittivat kappaleet vuorotellen ja hioivat yhteistä tyyliään. Ensimmäinen kirja Roseanna valmistui kolmen vuoden kuluttua ja loput 9 romaania ilmestyivät tasaisesti kirja per vuosi. Dekkarien sijaan pari sanoi kirjoittavansa romaaneja rikoksesta. Rikosmaailmaa kuvaamalla he kertoivat yhteiskunnan epäkohdista. Myöhemmin Sjöwall kertoi: ”Halusimme näyttää, mihin suuntaan Ruotsi oli matkalla: kohti kapitalistista, kylmää ja epäinhimillistä yhteisöä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.”

Ensimmäiset romaanit olivat psykologisia rikosromaaneja, mutta sarjan edetessä sosialidemokraattinen kansankoti ja poliisin toiminta saivat yhä enemmän kritiikkiä. Sjöwall ja Wahlöö halusivat romaaniensa olevan ”yhteiskunnallisia hälytysääniä, jotka herättäisivät ihmisten omatunnon”.

Sjöwallin ja Wahlöön rikokset eivät tapahdu yläluokan luksusjahdeilla tai kartanoissa vaan arkisissa, usein huono-osaisten ihmisten ympäristöissä. Pariskunta halusi kirjoittaa poliisin työstä realistisesti: rikoksia tutkivat poliisit ovat inhimillisiä olentoja virheineen ja mielipiteineen. Kirjojen murharyhmä muodostaa tasaväkisen joukon, jossa ei ole kaikkivoipia supersankareita. Aluksi kirjoittajilla oli tiivis yhteistyö poliisin kanssa, mutta kirjasarjan edetessä seurasi välirikko: Ruotsin poliisi ei halunnut olla tekemisissä radikaalikirjailijoiden kanssa. Bussimurhassa he kuvaavat poliisiparadoksin: ”Poliisin ammatti edellyttää mitä korkeinta älykkyyttä ja epätavallisen hyviä fyysisiä, henkisiä ja moraalisia ominaisuuksia, mutta siinä ei ole mitään, mikä kykenisi vetämään puoleensa sellaisia henkilöitä, joilla on nämä ominaisuudet.”

Vuonna 1968 ilmestynyt Bussimurha oli kirjailijaparin kansainvälinen läpimurto: romaani voitti Yhdysvalloissa arvostetun Edgar-palkinnon ja Hollywood sovitti tarinan valkokankaalle. Vuonna 1968 ilmestynyt Bussimurha oli kirjailijaparin kansainvälinen läpimurto: romaani voitti Yhdysvalloissa arvostetun Edgar-palkinnon ja Stuart Rosenberg ohjasi kirjan pohjalta hollywoodmaisen, toimintaa korostavan elokuvan Naurava poliisi.

Sosialismia ihannoivia rikoskirjoja luettiin ahkerasti itäblokissakin. Tarinoissa rikolliset nähdään yleensä olosuhteiden uhrina. Bussimurhassa Gunvald Larsson pohtii: ”Säälin melkein kaikkia, joihin törmäämme tässä hommassa. Niitä surkimuksia, jotka toivovat etteivät olisi ikinä syntyneetkään. Ei ole heidän vikansa etteivät he tajua mistään mitään ja että kaikki menee päin helvettiä.”

Romaanissa tukholmalaisen bussin matkustajat löytyvät ammuttuina. Tällä kertaa motiiviksi paljastuukin rikkaan liikemiehen yritys turvata asemansa. Larsson kiteyttää: ”Juuri tuommoiset tyypit tuhoavat heikompansa. Itsekeskeiset siat, jotka ajattelevat vain omia rahojaan ja omia talojaan ja omia perheitään ja omaa niin kutsuttua asemaansa. He jotka katsovat asiakseen komentaa toisia vain siksi, että sattuvat olemaan paremmassa asemassa.”

Per Wahlöö sairastui vuonna 1971. Pariskunnan kirjat valmistuivat yhä vuosittain, mutta kesäkuussa 1975, kun viimeinen romaani Terroristit oli jo painossa, Per Wahlöö kuoli syöpään. Maj Sjöwall jatkoi toimittajan ja kääntäjän töitä, mutta uusia Martin Beck -romaaneja ei enää ilmestynyt.

Hahmo jatkaa edelleen omaa elämäänsä lukuisissa televisio- ja elokuvasovituksissa ympäri maailman.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta