Mario Puzo: Kummisetä (1969 / suom. 1971)

Julkaistu tiistaina 16.07.2013 0 57

“Italialaisilla on muuan sananparsi, jonka mukaan maailma on niin ankara, että miehellä täytyy olla kaksi isää pitämässä hänestä huolta. Siksi hänellä on kummisetä.”

Mario Puzo syntyi syksyllä 1920 New Yorkissa, Manhattanin Hell’s Kitcheniksi kutsutussa siirtolais-kaupunginosassa. Luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat olivat kotoisin Napolin maaseudulta. Isä hylkäsi perheensä, kun Mario oli 12-vuotias. Teini-ikäisenä poika haaveili kirjailijan urasta, mutta rikollisen ura näytti todennäköisemmältä. Seitsenlapsisen perheen yksinhuoltajaäiti oli ankara. Aikuisena Puzo kertoi, että kirjoittaessaan romaaninsa kummisedän, Don Corleonen, vuorosanoja, hän kuuli äitinsä äänen korvissaan.

Toisessa maailmansodassa Puzo taisteli Euroopassa Yhdysvaltojen joukoissa ja tapasi tulevan vaimonsa, saksalaisen Erika Brosken. Sodan jälkeen hän meni naimisiin, teki toimistohommia ja kirjoitti freelancerina. Hänen kaksi ensimmäistä romaaniaan saivat loistavat arvostelut, mutta myivät huonosti. 1960-luvun lopulla Puzo tarvitsi rahaa: velkaantuneella kirjailijalla oli viisilapsinen perhe elätettävänä. Hän päätti unohtaa taiteelliset lähtökohdat. Puzo muisti kustannustoimittajan sanat hänen toisesta romaanistaan: ”Jos siinä olisi ollut enemmän mafia-aineksia, se olisi voinut tuottaa rahaa.” Nyt Puzo kirjoittaisi mafiaromaanin.

Kummisedän käsikirjoitusluonnos valmistui ja Puzo perheineen lähti lomalle Eurooppaan. Palattuaan hän yllättyi; pokkarikustantaja maksoi julkaisuoikeuksista ennätykselliset 410 000 dollaria! Kertaiskulla hänestä tuli rikas ja kuuluisa. Romaani pysyi New York Timesin best seller -listalla 67 viikkoa. Jälkikäteen kirjailijaa on harmittanut, että hänen tunnetuin teoksensa tuli kirjoitettua niin hätäisesti.

Julkisuudessa Puzon arveltiin olleen mukana hämäräbisneksessä, lähellä todellista mafiapomoa. Mutta kirjailija kertoi luoneensa fiktiivisen romaanin kuulemansa ja lukemansa pohjalta: ”En ole koskaan edes nähnyt oikeaa gangsteria. Minun mafiani on romantisoitu myytti.”

Tuotantoyhtiö Paramount oli ostanut elokuvaoikeudet edullisesti jo ennen kirjan julkaisua. Se ei aikonut edes kuvata elokuvaa, koska sen tuore Mafiaveljekset-elokuva oli taloudellinen floppi. Kummisetä-kirjan valtavan menestyksen ansiosta leffa tehtiin, rahaa säästämättä. Se maksoi itsensä moninkertaisesti takaisin, ja nosti Francis Ford Coppolan elokuvaohjaajien raskaaseen sarjaan.

Myös todelliset mafiosot pitivät Kummisetä-romaanista, mutta pyrkivät estämään elokuvan tekemisen. He pelkäsivät, että päinvastoin kuin kirja, elokuva ei kuvaisi gangstereita lähimmäisiään rakastavina miehinä. Tuotantoyhtiön kerrotaan tehneen newyorkilaisen mafiajohtaja Joe Colombon kanssa sopimuksen, ettei elokuvassa käytetä termejä mafia tai cosa nostra.

Kummisedän etusivulla on Balzacin sitaatti: ”Suuren omaisuuden takana on aina rikos.”. Romaanissa 12-vuotiaan sisilialaispojan isä on tapettu ja poika on paennut mafiaa New Yorkiin. Parikymppisenä hän, Vito Corleone, tappaa korttelistoa rahastavan gangsterin, Funaccin. Veriteon jälkeen yhteisö kunnioittaa Corleonea ja ihmiset haluavat maksaa hänelle suojelustaan. Vähitellen Don Corleonen valta kaduilla ja kabineteissa kasvaa.

Romaanin mukaan mafia kehittyi alun perin turvaamaan Sisilian asukkaita heitä sortaneilta valloittajilta. Syntyi salaseura, mafia, jonka nimi tarkoitti pakopaikkaa. Myöhemmin mafia tarjosi turvaa vähäosaisille virkamiesten ja poliisien sortoa vastaan, mutta muuttui vähitellen bisnesorganisaatioksi suosimalla rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Kummisedässä Puzo kirjoittaa: ”Mafiasta oli tullut rikkaiden laiton välikappale ja se jopa avusti poliisia ja poliittisia vallanpitäjiä. Siitä oli tullut rappeutunut osa kapitalistista järjestelmää, siitä oli tullut antikommunistinen ja antiliberaalinen, se kantoi veronsa joka liikeyritykseltä olipa tämä kuinka pieni tahansa.”

Kummisetä Don Corleone kiteyttää asian neuvomalla poikaansa: ”Etkö sinä halua lukea lakimieheksi? Lakimies voi kähveltää salkullaan enemmän rahaa kuin tuhat aseellista ja naamioitua miestä.”

Kummisedän suosion jälkeen Mario Puzo kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia, mm. Kummisetä kakkosen sekä kaksi Teräsmies-elokuvaa. Hän palasi järjestäytyneen rikollisuuden äärelle mafiatrilogian toisessa osassa: Sisilialainen ilmestyi vuonna 1984. Heinäkuussa 1999 Puzo menehtyi sydänkohtaukseen. Ennen kuolemaansa hän sai valmiiksi mafiatrilogian päätösosan Omertàn. Se julkaistiin postuumisti vuonna 2000.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta