Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset (1953 / 56)

Julkaistu maanantaina 22.07.2013 0 41

”Rikos ei ole sairaus, se on sairauden oire. Poliisit ovat kuin lääkäri joka antaa aspiriinia aivokasvaimeen, tosin sillä erolla että poliisit parantaisivat sen mieluummin patukalla.” Näin kyynisesti puhuu Raymond Chandlerin kovaksikeitetty yksityisetsivä Philip Marlowe.

Raymond Chandler syntyi Chicagossa Yhdysvalloissa 1888. Kun Raymond oli 7-vuotias, vanhemmat erosivat. Irlantilaissyntyinen äiti palasi poikansa kanssa vanhalle mantereelle, Englantiin, Lontoon esikaupunkiin. Koulussa poika pärjäsi hyvin ja sai opintojensa jälkeen kirjurin viran meriministeriöstä, mutta ryhtyi pian toimittajaksi. Kirjailijan ura jäi Englannissa haaveeksi ja 23-vuotias Chandler palasi synnyinmaahansa Yhdysvaltoihin vuonna 1912. Hän asettui Kaliforniaan kirjanpitäjäksi. Ensimmäinen maailmansota oli ovella.

Sodan viime hetkillä, maaliskuussa 1918 Chandler määrättiin sotimaan Eurooppaan Kanadan siirtoarmeijan joukoissa. Traumaattisista kokemuksistaan hän ei liiemmin puhunut. Eräs kommenteista kuului: ”Sen jälkeen kun on joutunut johtamaan joukkueen suoraan konekiväärituleen, ei mikään ole enää entisellään.” Chandlerin osalta taistelut olivat ohi kesäkuussa 1918 kun saksalaisten tykistösulku räjäytti koko hänen yksikkönsä – kaikki muut menehtyivät.

Sodan jälkeen Chandler palasi Kaliforniaan ja rakastui ystävänsä äitipuoleen, Cissy Pascaliin. 18 vuotta Chandleria vanhempi nainen erosi aviomiehestään ja muutti yhteen Chandlerin kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin vietettiin häitä, ja pariskunta eli yhdessä vaimon kuolemaan asti.

Chandler menestyi liike-elämässä ja kohosi kalifornialaisen öljy-yhtiön varatoimitusjohtajaksi. Samaan aikaan hän joi runsaasti, harrasti intiimejä suhteita yhtiön naistyöntekijöiden kanssa ja saattoi olla poissa töistä viikkokausia. Potkut tulivat vuonna 1932. Tyhjän päälle jäänyt 44-vuotias mies elätti itsensä kirjoittamalla rikostarinoita Black Mask -lehteen vuosina 1933-39.

Chandler sai esikoisromaaninsa Syvä uni valmiiksi vasta 51-vuotiaana. Kirja esitteli Philip Marlowen, omia polkuja kulkevan karskin mutta oikeudenmukaisen yksityisetsivän. Yhteiskuntakriittinen Chandler pohtii kirjoissaan syy- ja seuraussuhteita. Niiden olennainen kysymys ei ole ”kuka rikoksen teki?” vaan ”miksi se tehtiin?”. Chandler oli yksi kovaksikeitetyn amerikkalaisen dekkarin kehittäjistä. Hänen mielestään perinteisiä dekkareita kirjoittivat mielikuvituksettomat kirjailijat: ”Aivot, jotka pystyvät tuottamaan viileästi harkitun arvoituksen, eivät yleensä pysty kehittämään elävään tyyliin tarvittavaa tulta ja säkenöintiä”.

Vuonna 1953 julkaistussa Pitkät jäähyväiset -romaanissa päähenkilö Philip Marlowe on, kuten luojansakin, hieman pehmeämpi kuin aikaisemmin. Romaanissa miljonääri kritisoi vallitsevaa talousjärjestelmää: ”Laatua ei haluta, koska se on liian kestävää. Niinpä se korvataan muotoilulla, joka on liikemaailman keksimä huijaustemppu tuotteiden keinotekoiseksi vanhennuttamiseksi. Joukkotuotanto ei voisi myydä tuotteitaan ensi vuonna, ellei se saisi tänä vuonna myymäänsä tavaraa näyttämään vuoden kuluttua epämuodikkaalta. Me teemme maailman hienoimmat pakkaukset. Niiden sisältö on useimmiten roskaa.”

Kirja sai hyvän vastaanoton ja Robert Altman ohjasi tarinan valkokankaalle 20 vuotta myöhemmin.

Chandleria miellytti erityisesti se, että Sunday Times arvioi häntä kirjailijana, ei rikoskirjailijana. Kirja käsittelee murhia ja niiden ratkaisuja, mutta myös paljon muuta: rakkautta, rahaa, byrokratiaa, alkoholia ja koko järjestelmää.

Vuotta myöhemmin Chandlerin sairasteleva, yli 80-vuotias vaimo kuolee. 67-vuotiaan kirjailijan elämä romahtaa: hän masentuu ja yrittää itsemurhaa. Ei onnistu. Chandler aloittaa uuden elämän: istuu kutsuilla ja illallisilla, tapailee nuoria naisia. Tämäkin elämä ahdistaa. Kirjailija erakoituu ja ryyppää, kunnes menehtyy keväällä 1959 ryyppyputken jälkeen saamaansa keuhkokuumeeseen.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta