Minä puolestani hiihdän mieluiten suhteellisen tasaisessa maastossa, jossa perinteisen tyylin hiihtäjä voi itse vaihtaa vauhtia ja hiihtotekniikkaa oman mielensä mukaan. Rasittavuuttahan saa silläkin, että hiihtää nopeammin.
Monissa vaihtelevan maaston reiteissä ärsyttää se, että laskuihin on tehty jyrkät käännökset, jolloin nousuosuutta ei suinkaan palkita alamäellä ja vauhdin hurmalla vaan päinvastoin. Hyväkuntoiselle ja tottuneelle hiihtäjälle asia on kai sama, mutta liian vaikeilla maastoilla ei kyllä houkutella sunnuntaihiihtäjiä tai nuoria laduille.
Siitä olen toki samaa mieltä, että pitkää reittiä on mielekkäämpi hiihtää kuin lyhyttä monta kertaa ympäri.
|