|
Ajattelin ottaa muutaman päivän viiveen ja sitten kertoa mieli-
piteeni. Joka on: Tiimi toimi hyvin, homma oli koko ajan kasassa ja familiäärit jutut oikein annosteltuina. Minä ainakin tykkäsin.
Ja asiantuntija oli hämmästyttävä: Tunsi eri lajit tai oli vaivautunut ottamaan selvää, niin että maallikolle tuli monia
uusia asioita tajuttaviksi.
9+ ainakin.
Ainoa mikä minua on häirinnyt, on ajatus siitä, mikä oli
keskusjohtoisuuden ja improvisoinnin välinen suhde: Asiantuntija
aloitti jokseenkin aina lausumalla "se on juuri näin". Tiimi-
henkeä siten vahvistettiin sen sijaan että olisi hivenenkin
avattu keskustelun porttia.
Tämä keskusjohtoinen selostuspolitiikka saa mielestäni vahvistusta näistä EM-kisoista, joissa asiantuntija jatkuvasti
sanoo "se on just näin".
Mulle se ei ole mikään iso juttu, päinvastoin mainosta varsallemme TOUT A FAIT, mikä on ranskalainen sanonta "Ihan totta", "No mutta niinhän se on", jne, äänenpainosta riippuen.
Joka tapauksessa toteava repliikki.
Tiimille terveiset, ok+ keikasta. Kaikkea on nähty, eka muisti-
kuva on kun faija heitti minua ilmaan stadikan piippuhyllyllä
joskus 1948- tai -49, kun Suomi tasoitti viime minuutilla 1-1:
een Irlantia vastaan. Onkohan sellaista peliä edes pelattu?
Kapaloikäisen muistikuvat kun elämän varrella kiteytyvät vakau-
muksiksi. Helsingin Olympiafutiksesta ikimuistoisin asia -
ei Puskasin epäonnistunut rankkari - on äitini lausuma loppuotte-
lun jälkeen: "Oli tämä nyt paljon parempi kuin se eilinen".
Tämä todistaa sitä, että maallikkokin ymmärtää laadun päälle.
Ne olivat äitini eläessään ainoat näkemät jalkapallomatsit, siis
Saksa-Ruotsi (pronssi) ja Unkari-Jugoslavia (kullasta).
Kaikkea hyvää teille!
Kiitoksin
VKENZO
| 
