Viulistien suhteen olen sen verran kalkkeutunut, että Viktoria Mullova on ja pysyy suosikkina. Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja Mullova istuu korvaan aina. Oopperapuolella olen vielä melko noviisi ja Puccinin keveämmät ovat siksi suosikkeja (parikymmentä vuotta lisää oopperakuuntelua laajentaa makua takuulla lisää).
"Tavallisen musiikin" puolella Mike Oldfield on vankistanut vuosi vuodelta asemaansa suosikkilistani keulilla ja kaipa musiikkimakuni voisi tiivistää muottiin "60-70 -luvut ja hiukan jälkeentulleista". Purkkaa ja jytää -sukupolvea siis. :)
Yleisesti kuuntelen liki kaikkea, mutta hiphopit, rapit, dancen ja nykymetallit jätän rauhaan. Eipä myöskään mm. Samuli Edelmannin virsitrilogia iske meikäläiseen, pelkkä muotijuttu. Eli toki hiukan rajoittunut sentään pitää olla. ;)
|