Kuolemantuottamus on tietysti aina kuolemantuottamus, mutta jollain tasolla yllätyin tämän tuomion ehdottomuudesta ja pituudesta. Viinanjuonti on toki erittäin olennainen osa suomalaista hyvinvointia siinä missä ”olin humalassa” on tietylle ihmistyypille keskeinen edesvastuuttomuuden puolustus. Järvilehdon tapauksessa teko ei kuitenkaan ollut tahallinen, hän tuskin tekee vastaavaa uudelleen ja luultavasti suree tapahtunutta lopun ikäänsä.
Yleensähän rangaistuksen tarkoitus on joko kouluttaa rikoksentekijästä yhteiskuntakelpoista (mikä on toisinaan mahdotonta) tai suojata yhteisöä siltä, että ko. henkilö jatkaisi tekosiaan. Tässä tapauksessa kumpikaan näistä ei varmaankaan vaadi ehdotonta vankeutta, vaan sen ainoaksi tarkoitukseksi tuntuu jäävän eräänlainen kosto. Sellainen "oikeuden toteutuminen", että uhrin omaisille olisi saatavissa jonkinlainen mielenrauha, ei taida onnistua mitenkään, eikä pidemmän päälle edes kostamalla.
|