|
MTV3:n hiihtoasiantuntija Toni Roposen mukaan suomalaisten sprinttiharjoittelussa on paljon toivomisen varaa.
- Suomalaiset eivät riittävän hyvin tee niitä asioita. Näinhän se on pakko tulkita, että muut tekevät harjoittelun paremmin, Roponen puuskahtaa MTV3.fille.
Valmentajana toimivalla Roposella on ajatus siitä, mitä suomalaisten tulisi tehdä sprinttiharjoitteluun liittyen.
- Pitäisi rakentaa harjoituksia. Suomalaiset ovat hyvin vähän keskittyneet sprinttiharjoitteluun. Miehet ovat enemmän tehneet sitä. Naiset harjoittelevat vain vähän yhdessä sitä miten eriä pitäisi hiihtää. Tämä vaatii urheilijoilta vahvaa sitoutumista, jotta he ymmärtävät mitä niillä haetaan - ettei harjoittelu mene liian kovaksi kilpailuksi, Roponen varoittaa.
Roposen mukaan tarvitaan avointa keskustelua siitä, mikä yhteisharjoittelussa on kenenkin rooli, jotta voidaan oppia jotakin.
- Valmentajan pitää ottaa vahva rooli siihen, miten hiihtäjät hiihtävät. Valmentajajohtoisesti sanotaan, mikä kenenkin rooli milloinkin on, kun tehdään porukassa harjoituksia. Pitää katsoa, miten roolit toimivat ja keskustella niistä. Kaikkien pitää sataprosenttisesti sitoutua siihen mitä tehdään, Roponen alleviivaa.
Roponen tietää, että tällainen järjestely ei ole yksinkertaista saati helppoa toteuttaa.
- Tämä on haasteellista, koska hiihto on yksilölaji. Näillä kaikilla yksilöurheilijoilla on omat tavoitteensa, ja he kilpailevat myös toisiaan vastaan, hän muistuttaa.
Ei paljon sprinttihiihtäjiä
Toni Roponen tunnustaa, että Suomessa on pulaa varsinaisista sprinttiin erikoistuneista menestyvistä hiihtäjistä.
- Harva pitää sprinttiä päämatkanaan. Se vaikuttaa siihen, että kun kilpailuja tulee kauden mittaan, sprintti vähän niin kuin parantuu. Ei meillä ole sellaisia urheilijoita, kuten Kikkan Randall, Maiken Falla tai Chandra Crawford, jotka satsaavat sprintteihin paljon. Meillä Mona-Lisa Malvalehto on sprintterinä harjoitellut ryhmän ulkopuolella ja Anne Kyllönen on harjoitellut samalla lailla normaalimatkoja kuin muut kestävyysurheilijat, Roponen selvittää.
Roponen ottaa esimerkin Randallista urheilijana, joka on saanut runsaasti kansainvälisiä tilaisuuksia tulla hyväksi hiihtäjäksi.
- Kikkan Randall on keskittynyt sprintteihin, mutta hän on tehnyt hampaat irvessä töitä, että pystyisi hiihtämään normaalimatkoja - ja viimein pystyy. Randall pääsee kaikkiin kisoihin, joihin haluaa. Ero on siinä, että Suomessa ei ole mahdollisuutta olla huono normaalimatkoilla, jos aikoo päästä maailmancupeihin. Tämä mahdollisuus Kikkanilla oli pari vuotta sitten. Hän on kehittynyt niin hyväksi sen vuoksi, koska on hiihtänyt niin paljon, Roponen arvelee.
Osa Suomen parhaista hiihtäjstä voisi Roposen mielestä halutessaan olla myös erittäin hyviä sprinttihiihtäjiä.
- Meillä on oikeasti aika vähän kansainvälisen tason hiihtäjiä. Jos vaikka Krista Lähteenmäki tai Aino-Kaisa Saarinen olisivat keskittyneet pelkästään sprinttiin, olisivat he siinä vahvempia - ja varmasti olisivat hyviä - mutta kun he yrittävät kilpailla normaalimatkoilla, sprinttitulos kärsii, Roponen virkkoo.
- Pelkästään sprintteihin ovat keskittyneet Kirsi Perälä, Mona-Lisa Malvalehto, Matias Strandvall ja Martti Jylhä. Fakta on se, että he ovat tehneet päätöksen keskittyä sprintteihin, kun 3-4 vuotta sitten he huomasivat, että eivät pärjää normaalihiihdoissa, Roponen lausuu.
| 
