|
Kulttimaine on tietysti aina suhteellinen käsite. Eihän Robbya nyt miksikään Stepanekin, Monfilsin, Llodran tai vaikka Marc Rosset'n mittaiseksi kulttipelaajaksi voi väittää. Enemmänkin sellainen Rainer Schüttlerin asteinen pienen yleisön suosikki. Kuitenkin siitä lähtien, kun Robby Ginepri vuonna 2005 sensaatiomaisesti eteni kolmen viisieräisen kautta US Openin semifinaaliin ja repi vieläpä Andre Agassin siinä viiteen erään, Robbylla on ollut oma kulttimaineensa.
Gineprin kulttimaine rakentuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
- Robby ilmentää amerikkalaista kovien kenttien tennistä tyypillisimmillään - ja monen mielestä ankeimmillaan ja mielikuvituksettomimmillaan. Gineprin pelissä ei ole mitään spesiaalia, pelkkää puhdasta graindausta ilman mitään hienouksia.
- Monesti sanotaan, että jenkkipelaajat saavuttavat menestystä vain kotimaansa kisoissa ja ovat aivan hukassa merten takana, mutta Gineprin kohdalla tämä piirre oli pitkään aivan omassa luokassaan. Vuoden 2005 läpimurron jälkeen meni useampi kausi, ettei RG voittanut käytännössä yhtään matsia ennen kuin USA:n kovien kenttien kausi pääsi loppukesästä käyntiin.
- Robbylla on täydellinen amerikkalaisen yliopistotenniksen olemus kentällä; korisshortsit ja hihaton paita; näyttää aina kentällä samaa harmaata ilmettä, josta on aina yhtä vaikea sanoa, onko Robby alistunut tappioon ja/tai pelokas vai vain täydellisen välinpitämätön.
- Ginepri on pelannut aina käsittämättömän tiukkoja vääntöjä Roger Federeriä vastaan. Legendaarisimpana niistä viimeisin kohtaaminen 2008 - kyllä, Cincinnatissa - jossa Robby pelasi aivan fyysisten, henkisten ja teknisten kykyjensä ylärajoilla ja taisteli piste pisteeltä ja geimi geimiltä Federerin rinnalla. Voitettuaan ensimmäisen erän tiebreakissa Ginepri jatkoi huikeaa rimpuiluaan hirveän paineen alla ja oli todella lähellä voittaa... syötti otteluvoitosta 6-5 -tilanteessa, mutta tuli murretuksi - ja samalla katkesi fyysinen kunto ja henkinen selkäranka niin totaalisesti kuin se vain voi katketa. Robby ei voittanut matsissa enää geimiäkään.
- Ehkä tärkeintä onkin se, että Gineprissä yhdistyy fanin kannalta ne parhaat ja karmeimmat piirteet, mitä tennispelaajalla voi olla. Koskaan ei voi aivan varmaksi tietää, onko Ginepri tulossa kentälle taistelemaan, mutta varsinkin Grand Slameissa hän on aina tupannut olemaan mielettömän sitkeä taistelija. Toisaalta hän on ollut aina äärimmäisen inhimillinen murenija kovissa paikoissa.
Kulttipelaajalle tyypillisesti Gineprillä onkin taipumusta herättää voimakkaita tunteita. Yhden em. Federer-tappioon hajonneen Robby-"fanin" sanoin:
"He carrys himself like a "cool guy" which he is not, he needs to stop trying to be like his idol (Andy Roddick), and today he played vs federer(1) and the WHOLE match while ginepri was in the lead he had a pep to his step and felt superior, the very second that federer took the lead, awww poor Genepri has a stomach ache now... what a sore LOSER. pathetic moron i hate him."
Sanalla sanoen: kulttikamaa.
| 
