|
Finaalisarja on menossa ja menee menojaa jättämättä sen kummempia jälkiä mihinkään ja kehenkään, jos vertaa muutamaan menneen vuoden asetelmaan. Kunnon jännitystä ei ole, eikä ole ollut koko kauden aikana, eikä viime syksystä lähtien, jolloin jo tiedettiin tämän kesän voimasuhteet. Yleisömäärät molemmilla finaalipaikkakunnilla kertovat myös karua kieltään jännitteettömyydestä. Vastakkain kaksi joukkuetta, joista toinen on jo saanut kaiken ja toinen riittävästi viime vuosien aikana. Kummallakaan paikkakunnalla pesis ei ole nosteessa, eikä toki voi noista lähtökohdista ollakaan.
Tämä vuosi on siis ollut totaalinen välivuosi superpesiksessä, siksi avasin tämän ketjun jo ennen kuin kausi on päättynyt. Onneksi ensi kausi näyttää mielenkiintoisemmalta tässä vaiheessa:
- Seinäjoen uusi kuvio ja sen vaikutukset aluksi lähialueille ja myöhemmin tulevien vuosien voimasuhteisiin
- Hyvinkäällä rakentuva silta tämän kesän tunteista ja taisteluista ensi kesän pelilliseen menestykseen
- Joensuun mahdolliset ”supersatsaukset” ja niihin liittyvät riskit
- Kiteen vastaus Joensuulle (ja siihen liittyvä näyttämisen pakko)omat kasvatit pelaa paremmin -periaatteen pohjalta
- Pattijoen todennäköinen ja ainakin tarpeellinen nuorennusleikkaus
- Vimpelin sopeutuminen huuman jälkeiseen aikaan
- Kouvolan sopeutuminen huuman jälkeisen ajan sopeutumiseen (mikä tie valitaan vuonna 2 j.)
- Koskenkorvan sopeutuminen yhdentyvän Seinäjoen haasteeseen
- Kankaanpään uhon tuho (?)
- Kirin kohtalonhetket – eteenpäin (mitalipeleihin tai edes lähelle niitä) ei taida päästä millään ja takaisinpäin (ykköseen) ei voi mennä ilman että koko Jyväskylän miespesiksen tarina hautautuu melkein ikiajoiksi
- Alajärven uhittelu tasaantuvan Vimpelin suuntaan ”piirisarjaherruudesta”
- Sotkamo –voisiko sieltä odottaa loputtoman pelillisen menestyksen jälkeen jotain innovatiivisuutta pesiksen kehittämiseksi muutoinkin?
| 
