Jenni

Kun olin 5-vuotias, isäni istui päälleni ja kysyi ”Onko kukaan nähnyt Jenniä?” Se oli kuulemma vain hauskaa leikkiä. Tai niin minulle kerrottiin, kun iltaisin itkin itseni uneen.

Todellisuudessa lapsuuteni Tampereella oli ihana ja onnellinen. Toisinaan äitini uppoutuu muistelemaan sitä kaunista hetkeä, kun tulin tähän maailmaan: ”Se ilta Taysin synnytysosastolla… Mitä tuskaa! Mikä Kari Franckin näköinen ruttunaama!”

Tästä kaikesta huolimatta perheeni on minulle hyvin tärkeä. He kuitenkin opettivat, että nopeat syövät hitaiden ruuat ja kannattaa ostaa, jos halvalla saa. Tästä syystä olenkin nyt selluliittigeelivaahdon onnellinen omistaja. Se maksoi vain euron.

Henkinen kotini on edelleen Tampereella, mutta kuten Kaija Koo laulaa: Silloin mentävä on, kun mentävä on. Matkallani eksyin Lappiin, mutta löysin takaisin alkuperäiselle reitille ja nyt olen juuri siellä missä pitääkin – niin maantieteellisesti kuin muutenkin elämässä.

Työ- ja vapaa-aikani vietän lähinnä Vikin ja Mäkkärin kanssa muun muassa arkisin klo 13-17 YleX Jälki-istunnossa.
Twitter / Instagram: @jennipoikelus