Viikon Kellaribändi: Pahat kielet väittävät, että toinen meistä on täysin soittotaidoton

Uuden musiikin iltavuoron musiikkitoimittajat valitsivat viime viikon Kellaribändeistä parhaaksi 62Degreesin seuraavin sanoin:

– Hienoa juurevaa länkkäritunnelmaa aikansa soittimilla toteutettuna. Todellinen villinlännen folk kohtaa uudisasukkaiden vapauden tunteen unohtamatta inkkareiden vahvaa läsnäoloa. Hienoa että Suomesta tulee tämmöistä tunnelmointia!

Milloin ja miten aloititte musan tekemisen?

– Aleks on harrastellut perussointuyhdistelmiä akustisella kitaralla noin 15 vuotta. Ajanmittaan lauluja on kertynyt kourallinen.
Sami liittyi mukaan vuoden 2012 tienoilla lähinnä siksi, että sattui omistamaan sähkökitaran, jota ei kylläkään osannut soittaa.

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?  
 
– Suurin saavutuksemme ennen Viikon Kellaribändiksi nimeämistä on ollut se, kun Sami oppi soittamaan kitaralla F-soinnun.

Kuinka paljon olette keikkailleet ja minkälainen live-bändi olette?  
 
– 62Degrees ei ole esiintynyt julkisesti. Pahat kielet kertovat sen johtuvan siitä, että Sami ei osaa vielä soittaa julkisesti mitään instrumenttia. Emme myönnä tai kiellä huhujen todenperäisyyttä. Saatamme tulevaisuudessa kuitenkin nähdä 62Degrees-esiintymisiä, joissa Aleks laulaa ja soittaa kitaraa, kun Sami roudaa kamoja.
 
Mihin tähtäätte, onko musiikki vain harrastus vai haluatteko siitä ammatin?  
 
– Musiikki on harrastus ja mukavaa ajanvietettä.
 
Ketkä ovat esikuvianne?  
 
– Sami kuunteli pitkään vain ja ainoastaan Uriah Heepiä, Kissiä ja varhaista Rainbowta. Sitten hän tajusi, että eihän musiikin kuuntelua voi rajoittaa noin pienelle alueelle. Mukaan tuli myös W.A.S.P.:ia. Aleks kuuntelee puolestaan musiikkia laidasta laitaan.

Mikä on bändin roolitus biisinteossa?  
 
– Aluksi biisien teko oli kokonaan Aleksin vastuulla. Aleksin patistamana Samikin on pikku hiljaa alkanut osallistua. Nykyään molemmat säveltävät ja sanoittavat.
 
Onko sanoituksilla tärkeä rooli?  
 
– Aleksin mielestä se riippuu vähän biisistä. Pääasiassa kyllä, vaikka joskus sävel vie mennessään. Samin mielestä biisien melodia syntyy aina ensin, kun taas sanoitukset ovat työn ja tuskan takana. Tosin joskus, kun sanoitus onnistuu, on se sitäkin hienompaa.

Onko kielellä suuri merkitys?  
 
– Englanti on aika luonnollinen valinta laulukieleksi, koska Aleks on puoliksi britti. Tulevalla Dusty Days -omakustanteella on tosin myös yksi suomenkielinen biisi.

Mikä inspiroi teitä musiikillisesti?  
 
– Bändin jäsenten musiikilliset taustat ovat niin kaukana toisistaan, että niiden yhdistäminen on tosi mielenkiintoista. Joskus syntyy pieniä ongelmia, kun yhteistä musiikkia ovat luomassa 70-luvun heviä kuunteleva maidontuottaja ja aivotutkija, Sami, sekä akustista Phillip Phillips -tyyppistä folkia soittava suomalais-brittiläinen taideopettaja ja seurakuntanuorisotyöntekijä, Aleks. Tarpeeksi pitkät ja kylmät talvi-illat sekä riittävä määrä viskiä sulauttavat nämä tyylit joskus sopivaksi kokonaisuudeksi, jota kutsumme warp folkiksi.
 
Miltä tuntuu, kun oma biisi soi radiossa?
 
– Sami sanoo, että kun auki loksahtanut leuka on suljettu ja housut vaihdettu, päällimmäinen tunne on pohjaton hämmästys. Aleks lisää, että se on kaikin tavoin jännää. Se on kuin askel tuntemattomaan, kun melodiat ja musiikki joita on miettinyt neljän seinän sisällä tuodaan julkisuuteen.

YleX:n Kellarin kautta demoasteella olevat bändit ja artistit voivat saada musiikkiansa radioon. Lue ohjeet ja lähetä oma kappaleesi - tästä aukeaa tie tähtiin – tai vähintäänkin radioaalloille asti!