Aura

Minulla ei ole ajokorttia, mutta jos olisi, olisin se liikennevaloissa viereisessä autossa radion kanssa kilpaa laulava tyyppi.

Elämänohjeena olen koittanut pitää improvisaatioteattereilta lainattua ohjetta: Vastanäyttelijälle ei kannata sanoa EI, vaan KYLLÄ, ettei tilanne mene lukkoon. Tällä reseptillä voi päätyä Pohjois-Karjalasta Helsinkiin, viiden minuutin harkinta-ajalla vuodeksi Ranskaan ja töihin Yleisradioon.

Synkkiä hetkiä varten olen kehittänyt piristyskeinon, joka parantaa kaiken (paitsi sydänsurut, joihin ei auta kuin aika – usko pois):

1.) Sulje verhot
2.) Laita maailman paras biisi soimaan
3.) Tanssi yksiksesi kolme-neljä minuuttia niin, että olohuoneen matot menevät ruttuun.

Töissä katselen maailmaa Etusivun riveistä entisen uutistoimittajan valppaudella. Vapaa-ajalla taas yritän rohkaistua joogatunnilla päälläseisontaan ja piikkimatolle paljain varpain.