Haastattelussa Davide Pavone

 

Davide Pavone on yksi Basaari-ohjelman freelancer-ohjaajista. Lisäksi hän myös kuvaa freelancerina lyhytdokumentteja.

Davide Pavone, miehemme Sisiliasta, saapui Suomeen ensimmäisen kerran 31. lokakuuta vuonna 2002. Tuolloin hän ei vielä tiennyt, miten paljon hänen elämänsä tulisi seuraavien päivien ja vuosien aikana muuttumaan.

Eurooppaa kiertämässä ollut Davide saapui lautalla Tallinnasta Helsingin Olympia-terminaaliin. Kadut olivat märät, ja ilta alkoi laskeutua. Hän hyppäsi keskustaa kiertävään 3T-raitiovaunuun ja tutustui Helsingin valoihin ja väreihin raitiovaunun ikkunasta.

Saman matkan varrella hän tapasi ensi kertaa kasvotusten myös suomalaisystävänsä, johon hän oli monien sattumusten kautta tutustunut. Davide ei silloin vielä aavistanut, että tuosta ystävästä oli tuleva hänen vaimonsa ja että puolitoista vuotta myöhemmin hän olisi jo jättänyt työnsä ja kotikaupunkinsa Italiassa ja muuttanut rakkautensa perässä Suomeen. Nyt, viisi ja puoli vuotta
myöhemmin, Davide asuu yhä edelleen Katinsa kanssa tuon saman rakkaaksi tulleen raitiovaunulinjan reitillä. 

Davide teki Mundo-projektin aikana DigiTales-tarinan matkasta. Tarinan voi katsoa osoitteessa: www.digi-tales.org

 

INTOHIMONA KUVAAMINEN

Davide valmistui valokuvaajaksi Fondazione Studio Marangonista Firenzestä vuonna 2002. Italiassa hän on työskennellyt pimiössä, lehtikuvaajan assistenttina ja valokuvaajana. Suomessa hän on työskennellyt freelancer-kuvaajana ja lisäksi hänen valokuviaan on ollut esillä useissa näyttelyissä mm. Siuntion kylpylässä, Seinäjoen taidehallissa ja Savoy-teatterissa. Asemia-Stazioni näyttely toteutettiin Helsingin rautatieasemalla yhteistyössä VR:n ja Italian kulttuurikeskuksen kanssa. Davide oli myös yksi niistä 24 media-alan osaajasta, jotka osallistuivat vuosina 2004-2007 Euroopan Sosiaalirahaston tukemaan mediakoulutus- ja työssäoppimisprojekti Mundoon.

"Olen valokuvaaja. Siitä en halua luopua. Pidän dokumenttien tekemisestä, mutta en pysty elättämään sillä itseäni, ja kuvaaminen on minun työni. En ole myöskään niin luova, että voisin työskennellä vain dokumentti-ohjaajana, en ole mikään Tony* (*ohjaaja Tonislav Hristov on Daviden hyvä ystävä), vaan minun pitää löytää hyvä tarina, jotta voin kertoa sen oikein. Yritän kehittyä kaikissa näissä kolmessa lajissa, ja myöhemmin voin toivottavasti työskennellä täysipäiväisesti kameramiehenä ja valokuvaajana." 

Tulevaisuuden näkymät lupaavat monitoimimiehelle entistä parempaa, etenkin nyt, 
kun hän on saanut enemmän kokemusta myös kameramiehen töistä. Ohjaamisen ja valokuvaamisen ohessa Davide on kuvannut viimeisen parin vuoden sisään useita Mundo-lyhytdokumentteja ja toiminut kamera-assistenttina itsenäisissä tuotantoyhtiöissä.

 

UNELMAN PERÄSSÄ 

Keskiviikkona 27.2. esitetään Basaarissa jälleen yksi Daviden dokumentti. Erilainen kylä kertoo toteutuneesta unelmasta ja siitä, että jokainen ihminen on arvokas ja tarpeellinen. Krausin perhe päätti 1980-luvulla tehdä täydellisen elämänmuutoksen – he myivät menestyvän leipomoyrityksensä, muuttivat Saksasta Suomeen ja liittyivät Orimattilassa sijaitsevaan Tapolan kyläyhteisöön.

"Tiesin paikan jo entuudestaan, ja heti kun kuulin Basaarin teemasta, se tuli mieleeni. Ensi kertaa sinne mennessäni olin vähän peloissani. En tiennyt, miten kohdella kehitysvammaisia ihmisiä. Mutta tunnelma paikan päällä ei ollut yhtään vaivautunut, päinvastoin – nautin ilmapiiristä, joka oli niin rento ja tervetulleeksi toivottava." Davide
käsittelee dokumentissaan Tapolan noin 80-henkistä kyläyhteisöä, jonka asukkaat koostuvat kehitysvammaisista aikuisista ja hoitohenkilökunnasta perheineen. Tapola ei ole hoitolaitos, vaan elämäntapa – yhteisö, jossa jokaisella on ihmisellä on oma paikkansa ja oma toimensa.

Dokumentissa Davide tahtoi valottaa arkipäivää tilalla: "Olin utelias. Halusin tietää, ovatko he onnellisia ja millaista elämää he viettävät. Jokainen kyläläinen elää täyttä elämää! Krausin perheen tytär, Sabine, muutti vanhempiensa kanssa tilalle 7-vuotiaana. Parikymppisenä Sabine lähti kokeilemaan toisenlaista elämää, mutta nyt hän on palannut takaisin työskentelemään kylässä. Kysyin häneltä, miksi hän palasi ja vastaus oli selvä 'Se on paras paikka, missä voivat lapset kasvaa'. Olen samaa mieltä."

 

TYÖN ALLA

Juuri nyt Davidella on työn alla toinenkin lyhytdokumentti, joka valmistuu pian Tapolan jälkeen ja esitetään huhtikuussa. Basaarin teemana on silloin raha ja rahankäyttö perheessä. "Uusi dokumenttini kertoo Marco Pintosta", Davide nauraa ja myöntää, että teki aikaisemmin ohjelman myös Marcon pojasta Manoelista.

"Pidän Pinton suomalais-brasilialaisesta perheestä, heillä on aina hyvä henki. Haluaisin, että tulevaisuudessa oma perheeni olisi samanlainen kuin heidän. Lisäksi Marco on erittäin kiinnostava persoona, hän tekee taidetta, työtä, joka on innostavavaa ja josta hän pitää." Marcolla on nukketeatteri. Hän kirjoittaa tarinoita ja tekee niihin itse nuket.

Mutta kuten aina, jokaisella kolikolla on toinenkin puoli: hän ei ansaitse työllään tarpeeksi. Daviden dokumentissa seurataan sitä, kuinka Marco joutuu valinnan eteen. Pitäisikö hänen tehdä sitä, mitä hän rakastaa vai sitä, mikä tekee elämästä taloudellisesti helpomman? Raha on siunaus ja kirous. Myös Davidelle tilanne on tuttu – Suomessa ei ole helppo elää valokuvaajan tai dokumentintekijän ansioilla.

 

ITALIALAINEN HENKEEN JA VEREEN? 

"Allora…" Davide aloittaa huomaamattaan italiaksi heti, kun kyseessä on ruoka. Niin stereotyyppiseltä kuin se kuulostaakin, Davidelle ruoka on yksi elämän tärkeimmistä asioista. "Vaimoni aina vitsailee, että minun pitäisi työskennelläkin suullani, koska olen niin fanaattinen ruuan perään!" Pizza-natsiksi ja ruokarasistiksi kutsuttu mies katsoo tarkkaan, mitä suuhunsa panee.

Davide rakastaa monia ruokia, mutta yksi on ylitse muiden: "Kaipaan erityisesti Granitaa, eräänlaista jäätelön ja sorbetin välimuotoa, jota saa vain Sisiliasta. Syömme sitä siellä aamiaiseksi eräänlaisen pullan kanssa. Makuja on monia, yleensä mukana on ainakin kahvia, mantelia, suklaata tai mansikkaa."

Varsinaisiin harrastuksiin Davidelle ei jää aikaa, sillä vapaa-aika kuluu ystävien, valokuvauksen tai ruuanlaiton parissa. Elokuvat ovat kuitenkin herkkua. "Harrastamme kyllä elokuvia vaimoni kanssa. Hän katsoo televisiosta yhtä, ja minä koneelta toista!" Davide irvailee lempeästi ja jatkaa: "Jos edes yritämme katsoa toistemme mielielokuvia, jompikumpi nukahtaa." Daviden makuun istuvat neorealistiset elokuvat tai kunnon italialaiseen tapaan – Fellinit.

Vaikka Davide puhuu suomea, Daviden ja Katin yhteinen kieli on italia. Myös pariskunnan yhteydet Suomessa asuviin italialaisiin ovat tiukat. Osa heistä asuu Suomessa vain ajoittain, mutta Davidelle italialaisystävät merkitsevät vertaistukea: "Paras italialainen ystäväni muutti juuri Brysseliin, ja pari muuta asuu täällä vain ajoittain. Mutta esimerkiksi yhden hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa elävän italialaisystäväni kanssa jaamme säännöllisesti ongelmamme ja pienet voittomme. On kiva olla 'samassa veneessä' jonkun kanssa."

Joskus Davide ja muut kerääntyvät yhteen vain miettiäkseen miksi kävi niin kuin kävi. Suomalaista yhteiskuntaa ja tapoja ei ole vielä vuosienkaan jälkeen aina helppo lukea. "Olemme monesti esimerkiksi miettineet, miksi suomalaiset katoavat kesken illan sanomatta mitään? Lähdette perjantai-iltana ulos. Jossain vaiheessa huomaat, että ystäväsi ovat kadonneet ja mietit, että he ovat varmaan käymässä wc:ssä. Myöhemmin tajuat, että he ovat jo lähteneet." Davide nauraa ja lisää pilke silmäkulmassa, että tällaiset asiat vapauttavat myös heidät keksimään uusia toimintatapoja.

 
KOTIMAA ON NYT SUOMI

Kun Davide vuosi sitten matkusti perheensä luo Italiaan kertomaan suuren uutisen, perheen kuopus oli päättänyt viedä suomalaisen tyttöystävänsä vihille, perhe reagoi koko tunteiden kirjoilla. Kati oli toki pidetty miniä, mutta samalla päätös merkitsi sitä, että Davide ei enää palaa perheen luokse Italiaan.

Viime elokuussa vietetyissä kolmipäiväisissä maalaishäissä yhdisteltiin suomalaisia ja italialaisia perinteitä, ja toista sataa sukulaista ja ystävää saapui eri puolilta Eurooppaa juhlistamaan Daviden ja Katin onnea. Hääpäivästä sisilialaiset olivat kauhuissaan, sillä Sisiliassa perjantain, numeron 17 ja elokuun ei uskota tuovan hyvää onnea liitolle. Nuorta paria ei turha taikausko heilauta, ja samaa mieltä ovat monet ystävät. Tämän italialais-suomalaisen liiton puolesta he ovat valmiita laittamaan vaikka päänsä pantiksi – se kestää.

Häät eivät myöskään merkinneet vain Daviden ja Katin liittoa: hyväksyessään liiton sanoivat toisilleen ”Tahdon!” myös kaksi perhettä, italialainen ja suomalainen. Vaikka Pavonen perheen kotimaa on nyt Suomi, heillä on aina toinen koti Sisiliassa.

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
22.2.2008
Linda Lappalainen