Faktaa

Vuonna 2006 yli 13 000 avioliittoa päättyi Suomessa eroon. Eron ei tarvitse olla ainoa ratkaisu ongelmiin – etenkään, mikäli perheessä on lapsia.

Voiko parisuhteen vielä pelastaa?

Suhteen pelastaminen on mahdollista lähes aina, jos molemmat osapuolet niin haluavat. Kriisin ratkaiseminen vaatii kuitenkin paljon energiaa ja usein myös ulkopuolista tukea.

Suhteen lopettamista kannattaa pohtia sekä järjellä että tunteella. Samalla voi miettiä, parantaako suhteen päättäminen elämää. Monet eronneet kuvittelevat elämän paranevan, kun he pääsevät eroon jostain henkilöstä. Todellisuudessa vain oma muuttuminen ja itsetuntemuksen kasvu voivat parantaa elämää pysyvästi.

Parisuhteen kohdatessa kriisin on hyvä miettiä, millaisen suhteen kumpikin haluaa. Rakkaus, läheisyys, ystävyys ja intohimo ovat tavallisia suhteeseen liittyviä odotuksia. Niiden saavuttaminen on mahdollista lähes kaikille, jotka kykenevät ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan sekä ilmaisemaan tunteensa ja ajatuksensa riittävän avoimesti suhteessa eläessään.

Suhteen pelastaminen etenee askel askeleelta. Kun päämäärä on yhteinen, jokainen päivä vie askeleen verran lähemmäksi tavoitetta. Mikäli suhteen korjaaminen omin voimin tuntuu vaikealta, apua voi hakea parisuhdeneuvonnasta tai ryhmästä.

Miten auttaa lasta?

Lapset eivät voi päättää vanhempiensa erosta, mutta joutuvat käymään läpi oman erokriisinsä. Lapsen kannalta tärkeämpää kuin se, erottiinko vai ei, on se, miten ero hoidetaan.

Periaatteessa lapsilla, kuten aikuisillakin, on mahdollisuus oppia eron kautta monia elämän kannalta myönteisiä asioita. Kyetäkseen työstämään eronsa, lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja avointa vuorovaikutusta.

Ensimmäinen asia, joka lapselle eron jälkeen tulee eteen on tilanteen hyväksyminen. Voidakseen hyväksyä tosiasiat lapsi tarvitsee turvallisuutta ja tietoa. Lapsen turvallisuuden tunne lisääntyy, kun aikuinen ottaa vastuun ja toimii auktoriteettina.

Puolueettomuus on lapselle yksi keskeisimpiä keinoja selviytyä erosta. On tärkeää, että hän voi keskittyä omaan eroprosessiinsa eikä hänen tarvitse ottaa kantaa aikuisten ristiriitoihin.

Kuten aikuinenkin, lapsi luopuu erossa monista asioista. Hänen tulee surra oma surunsa. Usein menetysten läpikäymisessä auttavat klassiset sadut, valokuvien katseleminen ja muisteleminen.

Lapset syyttävät usein erosta itseään. Siksi vanhempien tehtävänä on kertoa lapselle yhä uudestaan, ettei ero ole hänen syytään.

Lapsi toivoo usein, että isä ja äiti palaavat vielä yhteen. Lapselle kannattaa kuitenkin kertoa, ettei hän voi vaikuttaa asiaan. Silloin hänen energiansa kohdistuu oikeaan asiaan eli oman eroprosessin läpikäymiseen.

Voidakseen uskoa riittävästi itseensä ja onnelliseen loppuun, lapsi tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää.