Runoja järvistä kilpailun tulokset

1. palkinto

Kutita minua rapsutan sinua
Esko-Antero Mustonen

minulla on menopaussiolutta sohvapöydällä
vaimoni kirkastaa mökin ruutuja
raotan suuta ja nuuhkaisen niukasti

jäät sylivät ja hileet hilisevät
hän puhuu joutsenien puhuvan

olen nippa nappa iässä
ylähuulen ponnistan tahdistimeen
venytän alahuulen kynnykselle
kopeloin taulutelevision harmaaksi katseeksi

kosketan sinua poskesta
Tyyne Västin pyrähtelevä kesäsarja alkaa
ja sinä kutiat polvesi saaresta
ja minun selässäni on kaipuun utuinen ranta

- uiluaa
- joppairoo

käännämme veneen suupielet ylöspäin
soudan jäähtyneet sanat
kadonneen laiturin
sinulle hehkuvan kainalon

Kunniamaininta

Kuikat
Mariitta Hämäläinen

Hän muisti kuikat,
niiden kaipaavat kutsuhuudot
ja järven pintaan piirtämät vanat.
Valoisan juhannusyön.
Valkolehdokin tuoksu humallutti yökiitäjän.
Lehmänkello kilkahti saaren takana.
Sinisiipinen sudenkorento etsi kaislikossa seuraa.

Yötaivaalta varisee kevyttä lunta.
Askeleet narskuvat saunapolulla.
Rantakoivun kohmeinen oksa
hipaisee ohimoa.
Kirkas jää kantaa kauas,
mutta kuikat kutsuvat kulkemaan
vielä eteenpäin.
Hän lähtee juoksemaan
virrassa väreilevää vanaa pitkin,
kunnes hän tavoittaa linnut ja laskeutuu
kuikkana huutaen niiden joukkoon.

Kunniamaininta

Aurinkokello järvessä
Matti Tompuri

Maailman menneet
kuin oljen keltainen kuollut räkä
vältetään katsomasta
nähtyään on maha sekaisi
suolia saa niellä 3 päivää takaisi

hajun aistit
tätä hajua olen taskussani kantanut
se ei synnyttänyt
eikä se syönyt viimeisiä rahojani

se ei pesemällä lähde
yritän hukuttaa sen
yritän nukuttaa sen
mutta en tiedä konstia
unikuolemaan

maailman menneet seuraavat
aamuisin en pese kasvojani
että tuntisin päivällä omani
märät silmät annan aamutuulen kuivattaa

ystäväni lähtivät töihin
loppuelämän projekti
minun laivani ajavat karille
hukuttautuvat sumuisiin öihin

kuuntelen laiturilla lokkien kirkunaa
huutoja.millä pelotellaan lapsia
yksinkertaisen ihmisen muminaa

savun haju osuu silmiini
makkaran haju katajaisessa kepissä
hätähuutoja
vaikken näe kenenkään hukkuvan
vai oliko se käärme

hätäisiä huutoja
vesi on kylmää
jäädään viltille lämmittelemään

maailman menneet seuraavat
ovat läsnä

joka kesä odotan vesien lämpenemistä
että saisi taskuni täyteen
talvella jäätyvät
ja voin kulkea ihmisten ilmoilla
-äiti opetathan minut uimaan
ei sammakkoa
vaan niin kuin ihminen

Järven pinta kannattelee
elämän keltaista liekkiä
soutajat ovat vielä kaukana
tervan tuoksu täyttää ajatukset
on niin täyteläisen kiireinen olo
ettei ole aikaa opetella kuolemaan

pelkotilat johtuivat koirista
vaikka ne vain
porailivat
keltaisia reikiä järven hankeen

Satumainen järvi
lämmin puu
minkä päällä jynssättiin talven matot
pikkupoikien ongen pahlat
hirmuista narraamista
pesijättären rinnat
kuin kohot
ei nappaa
pyykkiä hytkyttää
että liukas saippua irtoaa
käsistä
rinnat ovat taas tiivisti puserossa
mitä ei pesty järven sinisellä

sitä kalaa
ihmeteltiin pitkään
oliko se elävä
osaisko se vielä uida

joku huutaa
että täällä on vielä lämpimämpää vettä.