Kilpailu alkaa

Casting-päivä YLE:n isolla pajalla

Pasilaan löytäminen sujui yllättävän hyvin, vaikka ottaakin huomioon etten tunne Helsinkiä käytännössä katsoen laisinkaan. Aulassa parveili melkoinen joukko ihmisiä, yritin odotellessa laskea montako meitä oikein oli. Ihmisiä oli aivan laidasta laitaan, yllätyksenä tuli lähinnä se että nuoria oli joukossa yllättävän vähän. Kannisen Ella kertoi meille, että hakemuksia oli tullut tuhat, 500 ihmistä oli haastateltu puhelimitse (minuakin keskellä työpäivää Lapin keskussairaalan ensiavussa seisten ja hätäisesti kysymyksiin vastaten) ja koekuvauksiin oli kutsuttu 80 ihmistä, 40 miestä ja 40 naista. 

Meidät jaettiin kymmenen hengen ryhmiin pareittain. Sain parikseni oikein mukavan vanhemmin miehen Ranualta, joten yhteistä juteltavaa riitti. Aluksi jokaista Ella haastatteli yksin ryhmän katsellessa, sitten piti parin kanssa lukea paperilta Don Quijotea pätkä rooliin eläytyen. Johan meni vaikeaksi kun ei ollut mitään käsitystä siitä mitä vuorosanat tarkoittivat! 

Sitten jouduimme odottelemaan välillä pitkään, samalla täytimme monisivuista haastattelulomaketta ja juttelimme muiden hakijoiden kanssa. Meitä sattui saman pöydän ääreen juttelemaan naissotilas, naispappi ja sitten minä lääkärinä, joten puheenaiheet vaihtelivat maan ja taivaan väliltä. Oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia motiiveja ihmisillä oli lähteä mukaan espanjaa opettelemaan, oma syy kielenopiskelulle alkoi tuntua jo kovin köykäiseltä. 

Päivän päätteeksi vielä toinen haastattelu Jukan kanssa, tällä kertaa kukaan muu ei ollut kuuntelemassa. Toinen haastattelu ei enää jännittänyt laisinkaan, siinä tuli oltua ihan omana itsenään. Tutuksi tulleille ihmisille toivoteltiin onnea ja kaikki vähän rehvastelivat toisilleen, että Espanjassa nähdään!

Kilpailijoiden julkistaminen

Kannisen Ella oli soitellut jo pari viikkoa koekuvauspäivän jälkeen ja ilmoittanut että olen päässyt mukaan ohjelmaan. Asia piti kuitenkin pitää omana tietonaan, sillä vasta 27.3. oli virallinen kilpailijoiden julkistamistilaisuus. Broadcastersin tiloihin löytäminen ei sitten sujunutkaan yhtä hyvin kuin mitä helmikuussa isolle pajalle meno, taisin kiertää koko valtavan Radiokadun rakennuskompleksin ennen kuin löysin perille. 

Heti aulassa näin tutut kasvot, Virve oli myös päässyt mukaan ohjelmaan. Virven kanssa oli tullut juteltua koekuvauksissa pitkään. Lisäksi meidän kymmenen hengen ryhmästä oli mukaan päässyt Heta, muut kilpailijat olivat outoja, mutta tulivat varsin nopeasti jo tämän päivän aikana tutuiksi. Kurre ja Risto olivat tutustuneet toisiinsa myös jo koekuvauksissa, Jonikin oli jäänyt porukasta mieleen. Roy oli ainoa, joka ei ollut koekuvauspäivänä paikalla, vaan Royta oli haastateltu joku toinen päivä. 

Ella ja Olli ohjeistivat meitä ohjelmaan liittyen, saimme tietää että lähdemme Keski-Espanjassa olevaan Salamancan kaupunkiin. Sitten kävimme maskeerauksessa ja suuntasimme virallisten valokuvien ottoa varten, kuvaus sujui mukavasti, kuvaaja kertoi edellisenä päivänä ottaneensa kuvat uusista kansanedustajista ja nyt oli meidän vuoro! 

Sitten alkoikin jo virallinen lehdistötilaisuus, jossa oli paikalla lehdistöä sekä Espanjan suurlähetystön edustajia. Ohjelman tulevaa juontajaa Kristo Kentalaa haastateltiin puhelimitse, Kristo kun oli Perussa viettämässä häitään. Tilaisuus oli nopeasti ohi, ehdin poiketa vielä kaupungilla ostoksillakin ennen kuin Rovaniemen lento lähti illalla takaisin kotiin.

Espanjan matka alkaa

Olin saanut postitse espanjan kielen oppikirjan, jota olin epätoivoisesti yrittänyt opetella viimeisten viikkojen aikana ennen Espanjaan lähtöä. Olin tullut äidin luokse jo paria päivää ennen lähtöä, joten matkasin ainoastaan Tampereelta junalla Helsinkiin lauantai-aamuna. Vielä junassa pänttäsin espanjaa ja totesin ettei tällä opiskelulla kyllä pitkälle pärjätä. 

Lentokentällä olin hyvissä ajoin paikalla, sattumalta löysin Jomperon Sirpan kahvilasta ja siinä jutellessa kuulin ettei Sirpakaan ole ehtinyt kovin paljoa lukea. Johan helpotti! Risto tuli reilusti vartin myöhässä sovittuun paikkaan, ajattelimme että mies on perunut koko jutun. Roy oli ainoa jolla oli saattaja paikalla, tyttöystävä tuli lentoasemalle asti toivottamaan onnea matkaan. Jukka oli meidän kanssa lähdössä matkaan, kuvausryhmä oli vain lentokentällä paikalla kuvaamassa. Tuloa ja matkatavaroiden tsekkaamista kuvattiinkin sitten urakalla, saimme ensimakua siitä mitä tuleva pitää sisällään. Tuottaja-Olli kävi vielä lentokentällä antamassa viimeiset ohjeet. Jukka haastatteli kaikkia yksitellen, onneksi kameran edessä pitikin sanoa, että nyt jännittää todella kovasti, sillä niin jännittikin! Lento sujui lähinnä torkkuen, vieressä kun istui pari japanilaisturistia. Madridiin laskeuduttaessa oli perillä valtava ukkosmyrsky, pilven läpi laskeutuessa salama iski koneen siipeen, joten pelkäsin jo ettemme pääse laskeutumaan Madridiin ollenkaan. 

Lentokentällä meitä odotti kuljettaja pikkubussin kanssa ja matka kohti Salamancaa alkoi. Kuljettajan jutuista en ymmärtänyt yhtään mitään, lähinnä Jukka jutteli kuljettajan kanssa, mutta tuntui sitä muiltakin löytyvän jo espanjankielisiä sanoja. Matka sujui pimeässä lähinnä torkkuen, maisemia ei nähnyt. Lopulta saavuimme Salamancaan, näimme ensimmäiseksi yön pimeydessä hienosti valaistun katedraalin. Menimme hotelliin yöksi, olimme Sirpan kanssa samassa huoneessa, juttelimme hetken ensivaikutelmista ja sitten tulikin jo uni.

Odottelua

Päivän mottona oli ikuinen odottelu. Aamupalan jälkeen Ella tuli kuvaustiimin kanssa paikalle, sitten lähdimme kuvaamaan Salamancaan tuloa eli ajoimme samaisella pikkubussilla kaupungista reilusti Madridiin päin ja välillä aina kuvausryhmä hyppäsi ulos autosta, jäi tienvarteen ja otti kuvia siitä kuinka lähestyimme pikkubussilla Salamancaa. Onneksi päivä oli pilvinen ja viileä, eipä ainakaan tullut autossa kuuma. Puolilta päivin ajoimme vanhaan keskustaan, jossa meidän oli tarkoituksena tavata isäntäperheet sekä ohjelman juontaja Kristo. 

Lopulta kurvasimme pikkubussilla tyylikkäästi aukiolle, jossa isäntäperheet odottivat meitä kylttien kanssa. Kristo kätteli kaikki autosta ulos tullessa ja ohjasi meidät yksitellen isäntäperheiden luokse. Royta lukuun ottamatta kaikki saivat espanjalaiset nimet, minusta tuli Catalina. Minä majoituin Angela Sanchez De San Lorenzon luokse, joka ilmeisemmin on myös lääkäri. Angela tuntui heti aluksi jo oikein mukavalta, mutta meillä ei ollut oikein yhteistä kieltä. Kotimatkalla Angela totesi jokaisen tärkeän nähtävyyden kohdalla ”Mira!” ja minähän katsoin. Oma kielentuotto rajoittui siihen että osasin sanoa kaksi asiaa: ”Me llamo Catalina” ja ”No hablo Español”. Siitä ei kovin suurta keskustelua saatu aikaiseksi! 

Illalla söimme Angelan tekemää todella hyvää paellaa ja katsoimme yhdessä mukanani tuoman Lappi-aiheisen DVD:n. Angelan luona asuu toinenkin kielikoulua käyvä opiskelija, amerikkalainen Cris. Illalla kävelin kartan avulla kielikoululle, jotta löydän sinne huomenna helposti. Samalla katselin hieman Salamancan keskustaa, kaupunki näyttää erittäin kauniilta ja vanhalta, täällä on varmasti paljon nähtävää.
seuraava >