Lähtötunnelmia

Lähtö

Saapuessani Helsinki-Vantaan lentokentälle päässäni pyörii miljoonat ajatukset ja olo oli kuin ensimmäiseen työhaastatteluun menisi; ei tiedä mitä sanoisi ja mitä tekisi. Mihinkäs sitä onkaan taas päänsä laittanut?

Tapasin Hetan jo kentän ulkopuolella ja muita tuttuja naamoja alkoikin sitten pikkuhiljaa myös ilmestymään paikalle. Mukava katsella tulevia kanssakilpailijoita, tehdä arvauksia ja veikkauksia. Odotukset ovat korkealla, haluan oppia espanjaa ja en toivo olevani se joka ensimmäisenä joutuu pakkaamaan matkalaukkunsa ja palaamaan takaisin Suomeen. 

Saimme hieman esimakua siitä mitä on luvassa kun teimme jo ensimmäiset kuvaukset lähtöaulassa.. Pienimuotoiset haastattelut fiiliksistä, yhteiskuvia ja muuta aiheeseen liittyvää ja sitten mentiin. Ehdin ostaa vielä hieman tuliaisia tulevalle perheelleni, suklaata ja ruisleipää. 

Matka Helsingistä Madridiin sujui leppoisasti ja akkuja ladatessa, mutta matka Madridista Salamancaan teki vähän tiukkaa. Jukka oli sitä mieltä että ajaisimme suoraan Salamancaan ilman mitään taukoja. Kaksi tuntia kestää matka, sanoi Jukka. Mutta kun kaksi alkoi muuttua kolmoseksi alkoi pieni kapinahenki nousta autossa. Aamulla syöty viili ja lentokoneen ” iso ” ruoka-annos eivät tahtoneet oikein riittää pitämään nälkää poissa ja tupakallekin teki mieli. Siispä pidimme 10 min. tauon. Kiitos Jukka !!! 

Ensimmäisen yön nukuimme hotellissa ja jaoin huoneen Hetan kanssa. Taisimme kummatkin olla sen verran väsyneitä ettei unta tarvinnut pitkään odotella.

Tapaaminen

Hyvin nukutun yön jälkeen saimme nauttia hotellin herkullisesta aamiaisesta ja olo oli taas kuin aivan eri ihmisellä. ” Hyvä ruoka, parempi mieli ”.  Ja sitten olikin aika ryhtyä tositoimiin. Hyppäsimme koko porukka autoon ja ajelimme ristiin rastiin Salamancan maisemissa ja kuvausryhmä ampaisi milloin minnekin pusikkoon ikuistamaan saapumistamme Salamancaan. Päivän kohokohta: Näin aidon espanjalaisen härän !!! 

Tämän jälkeen olikin aika tavata perheet joissa asuisimme sen ajan jonka tulisimme viettämään Salamancassa. Saavuimme pikkubussillamme Salamancan keskustaan ja meitä oli vastassa joukko iloisia espanjalaisia. Yksi kerrallaan astuimme ulos pikkubussista ja meidät toivotti tervetulleiksi meidän ihana Kristomme joka tulisi olemaan ohjelman juontaja. Suunnistimme kukin vuorollaan omien perheidemme luo ja saimme samalla itsellemme uudet espanjalaiset nimet. Minun nimekseni tuli Virginia, Kurt sai nimen Carlos, Heta oli Enriqueta, Katja Catalina, Joni Juanito, Sirpa Silvia, Risto Ricardo ja Roy sai nimekseen Roy !!!

Minua oli vastassa perheen äiti. Vaihdoimme pikaiset halaukset ja suukot espanjalaisittain ja lähdimme sitten matkalaukkujeni kanssa suunnistamaan autolle jossa odotti perheen isä. Perheeseen kuuli äidin ja isän lisäksi myös aikuinen poika joka oli jo muuttanut kotoa pois. 

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme kotiin. Asunto oli tyypillinen espanjalainen koti. 3 makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone ja keittiö, sekä pitkä ja pimeä käytävä. Minun huoneessani minua odotti kerros-sänky, kirjoituspöytä ja tuoli ja kaappi johon sain laitettua vaatteeni ja siinä kaikki. Heitin romppeeni kaappiin ja asetuin taloksi. 

Perheen äiti on kiinnostunut kulttuurista, taiteesta ja klassisesta musiikista ja sai minut lähtemään jo ensimmäisenä iltana erääseen taidenäyttelyyn. Yhteistä kieltähän meillä ei VIELÄ ollut mutta hyvin tulimme juttuun. Samalla kävimme läpi tulevan koulumatkani reitin. Palattuamme kotiin oli aika syödä espanjalainen illallinen, viettää hetki laatuaikaa puhelimessa lapseni sekä Victorin kanssa. Buenas noches España.

seuraava >