Kotiinlähtö

Kolme jäljellä

Pitkä päivä, väsy ja hermot kireällä. Olin väsynyt jo entuudestaan viikonlopun tapahtumista, hotelliin muutosta, huonosti nukutuista öistä ja tämä päivä ei tuonut tähän olotilaan ainakaan parannusta. Aamulla raahauduin kouluun matkalaukkujeni kanssa, sillä tänään oli aika vaihtaa perhettä. Opiskelimme tänään pretérito imperfectoa. Luokka näyttää niin tyhjältä, kolme viikkoa takaperin huone oli täynnä iloista puheensorinaa, jännittyneitä ilmeitä ja suuria odotuksia. Nyt meitä oli vain kolme, minä, Roy ja Katja. Innokkuus ei ollut kadonnut minnekään, mutta naamat olivat vakavoituneet. Lähdin tähän ohjelmaan oppiakseni espanjaa, en voittamaan. Olin päässyt tavoitteeseeni, sillä, todellakin: Minä pystyin puhumaan jo lyhyitä lauseita. Olin ylpeä itsestäni. Täksi päiväksi saimme myös hauskan tehtävän, toimia turistijunassa oppaana joka kiertäisi Salamancan kuuluisimpien nähtävyyksien vierestä.

Turistioppaana

Kävimme ensin Salamancan turisti-infossa hakemassa vähän tietoa kohteista, joista meidän tulisi kertoa ihmisille, mutta jotka yllätys yllätys vaihtuivat vain tuntia ennen h-hetkeä. Meinasin haistattaa pitkät koko ohjelmalle tässä vaiheessa, sillä olin juossut kuin pieni orava hakemassa tietoa museoista ja kävin myös pikaisesti kirjaimellisesti heittämässä matkalaukkuni uuteen perheeseen. Sinne jäi perhe hölmistyneenä oven pieleen seisomaan, kun pyrähdin sisään kuin pyryharakka, sanoin Hola ja adios samalla hengen vedolla ja sitten taas mentiin. Katja ja Roy olivat sillä välin rauhassa kahvilassa istuskellen saaneet valmiiksi omansa kun minä väsyneenä ja kiukkuisena tempaisin oman osuuteni Kriston kädestä ja painuin ulos rappusille kääntämään tekstiä. Onneksi Sain Katjan hienosti käännetyn tekstin El Puente Romanosta, sekä lisä infoa eräästä monisteesta ja toiseksi kohteeksi sain El museo Art Nouveau y art Déco, eli museo Casa Lis:n, josta olin jo ehtinyt tehdä omat muistiinpanot.

Ilta meni todella mukavasti ja päivän kiire ja väsy haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Ihmisillä oli todella hauskaa, samoin kuin meillä. Mahdoimme olla näky punaisissa Salamanca T-paidoissamme ja Espanja-lippiksissämme. Kun vihdoin ja viimein päivä oli ohi, raahauduin uuteen, Hetan entiseen perheeseen. Minua oli vastaanottamassa perheen äiti, tytär ja talon isäntä ja aivan uskomattoman ihana ruoan tuoksu. Syötyäni illallisen uuden perheen seurassa, en heitä enää yhtä aikaan nähnytkään. He olivat niin liikkuvaista porukkaa. Ja sain jopa ensimäistä kertaa Salamancassa oloni aikana AVAIMET käteen. Jee. Raahauduin rättiväsyneenä suihkuun, chattasin Victorin kanssa hetken netissä, soitin kotiin, kömmin ihanaan, isoon ja lämpimään vuoteeseen ja vaivuin suloiseen uneen. Heta on ollut todella onnekas perheen suhteen.

Väsähdys

Kello soi aamulla 0430, todellakin, laitoin kellon soittamaan niin aikaisin, koska eilen ei kokeisiin lukemisesta olisi tullut mitään, koska olin niin väsynyt ja saavuin aika myöhään kotiin. Yritin kerrata verbejä, aikamuotoja ja muodostaa lauseita, mutta ensimäistä kertaa minulle tuli tunne, että tänään oli minun aika poistua kisasta. Aivot eivät vain tahtoneet enää ottaa vastaan mitään uutta. Raahauduin kouluun väsyneenä ja olo ei ollut muutenkaan mitä parhain. Aamun pikaisen oppitunnin jälkeen saimme heti kokeen nenämme eteen ja joka painottui entistä enemmän suullisen osaamisen puolelle. Tiesin heti kokeen jälkeen että minä olisin seuraava pudotukseen joutuja, mutta kumpi. Roy vai Katja tulisi olemaan siellä kanssani? Kummatkin olivat kirineet aivan uskomattomasti loppua kohti, Royn puhe oli jo todella hyvää, ja Katjan erinomaista kielioppia ei kukaan voittaisi. Mielenkiintoinen asetelma.

Pudotustentti

Ja näinhän se meni, että minä jouduin taas piinapenkkiin ja seurakseni sain Royn!!! Tämä oli siis minun ja Royn pudotuskisa ja Katja onnellinen sai keskittyä rauhassa viimeiseen koitokseen, vain pari päivää jäljellä ja silloin olisi voittaja selvillä. Olin elämäni ensimmäistä kertaa studiossa ja oli hauska nähdä miten tuo radiohomma oikein käytännössä toimii. Meitä oli studiossa Kristo, Almudena, kuvausryhmä ja tietenkin juontaja, Roy ja minä, ja kun suoralähetys sitten alkoi, juontaja kyseli Kristolta ja Almudenalta kysymyksiä ja samoin minulta ja Roylta vuoronperään kysymyksiä,mutta sen lisäksi kuuntelijat saivat soittaa ja esittää myös omia kysymyksiä. Tein paljon virheitä, en ollut niin puhelias kuin Roy ja varmaan oli juontajallekin yllätys se, että sanoin ihan suoraan, etten ole kovin hyvin viihtynyt, kaipaan kotiin jne. Mutta se oli totuus.  Ja kun oli aika julkaista se ketä jatkaa ja se joka lähtee, niin en ollut lainkaan yllättynyt siitä että minä putosin. Nukkuisin vielä seuraavan yön perheessäni, ja aamulla aikaisin Jukka veisi minut Madridiin, jossa majoittuisin lentokentän lähellä olevaan hotelliin yhdeksi yöksi ja lähtisin sitten torstaiaamulla kotiin samalla lennolla Hetan kanssa. Nyt on todella paha mennä sanomaan, että kumpi heistä voittaa, Roy vai Katja. Kummallekin soisin voiton, kummatkin ovat opiskelleet ahkerasti ja oppineet todellakin puhumaan espanjaa vajaassa kuukaudessa. Paras voittakoon!!!

Kotimatkalle

Taas herätti herätyskello kukonpierun aikaan, ja matka kohti Madridia alkoi noin 05:30. Perhettäni en sitten paljoa ehtinyt näkemään. Pari kertaa näin vilaukselta jonkun, mutta siinä se. Edellisenä iltana annoin kotiin saavuttuani avaimet jo pois ja suihkun jälkeen pakkasin tavarat. Tuntui että tähän kolmeen viikkoon oli mahtunut niin paljon uutta asiaa, tapahtumia ja se taisi olla liikaa minun tyyppiselle ihmiselle, joka viihtyy omissa oloissaan luonnon keskellä ja kaukana suurkaupunkien vilinästä. Olin väsynyt ja kaipasin kovasti lapsiani, Victoria, omaa kotia ja sänkyä ja sitä ihanaa luontoa ja merta joka ympäröi Upinniemeä. Ja se hiljaisuus….aah….pian, aivan pian olisin taas kotona. Hotelliin saavuttuani söin Jukan kanssa aamiaisen ja painuin nukkumaan. Herättyäni kävin kävelemässä hetken ulkosalla, söin päivällisen, chattailin Victorin kanssa ja soitin pikaiset puhelut kotiin ja sitten taas nukkumaan. Ja unta ei todellakaan tarvinnut houkutella vaikka hotellini sijaitsi ison valtatien varrella ja kaikki äänet kantautuivat huoneeseeni, niin kuin oli tapahtunut tähän saakka jokaisessa paikassa missä olin majoittunut. Aloinkohan pikkuhiljaa tottumaan espanjalaiseen hälinään??? ; )))

Kotiin

Tänä aamuna olin virkeämpi kuin pitkiin aikoihin, vaikka herätys olikin taas todella aikaisin. Tänä iltana kun saapuisin kotiin, avaisin takapihani oven, raikas merituuli puhaltaisi vienosti puiden takaa, mietin miltä takapihani näyttäisi kun kevät olisi jo pitkällä ja kukat olisivat alkaneet avata ensinmäisiä nuppujaan….Kuinka kaipasinkaan kotiin!!! Lähdin taksilla lentokentälle jossa treffasin Hetan. Onneksi saimme hienoisen säätämisen jälkeen vierekkäiset istumapaikat ja matka sujui kuin siivillä kirjaimellisesti ; ))))  Naamani taisi loistaa kuin Naantalin aurinko kun laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Vihdoinkin Suomessa. Hyvästelimme Hetan kanssa, mutta lupasimme pitää kuitenkin yhteyttä ja tulisimmehan vielä näkemään syksyllä ohjelman tiimoilta. Olin viettänyt Espanjassa yhteensä 26 tapahtumarikasta päivää. Olin oppinut puhumaan Espanjaa, saanut uusia ystäviä, päässyt näkemään palan espanjalaista kulttuuria ja elämää kotona ja olin saanut myös nauttia espanjalaisista herkuista. Saatoin olla tyytyväinen omaan panokseeni, sillä pärjäsin paremmin kuin olin alun perin uskonutkaan, en voittanut kahta viikkoa taloa Espanjassa, mutta en ollut asiasta kovin pahoillaankaan, sillä viikon päästä siitä kun saavuin Suomeen, palasin takaisin Espanjaan, tällä kertaa Victorin luo ja siellä minua odotti talo, ei vain kahdeksi viikoksi, vaan koko loppuelämäksi!!!!
< edellinen