Tuntematon sotilas

Savoa espanjaksi

Meitä on nyt sitten jäljellä enää vain 4, minä, Heta, Roy ja….Katja!!! Valitettavasti oli Sirpan vuoro poistua kisasta. Hienoa Sirpa!!! Suoriuduit todella hienosti näin pitkälle!!!  Me muut jatkoimme innokkaasti opiskelua Almudenan johdolla. Tänään painauduimme aiheeseen: Preterito Infenitido-nuevo tiempo. Tämä tuottaa vielä vaikeuksia minulle. Pystyn kyllä jo ymmärtämään ja puhumaan preesensissä, mutta menneestä ajasta puhuminen vaatii selvästi vielä enemmän harjoittelua.  Päivät kuluvat nykyisin niin vauhdikkaasti etten ole ehtinyt sisäistämään tunnilla oppimiani asioita. Pelottaa jo valmiiksi seuraava koe, sillä kokeesta saadut pisteet painottuvat entistä enemmän suullisen osaamisen puolelle ja se ei minulla ole todellakaan vielä hallinnassa. Roy on ottanut uskomattoman kirin. Hän puhuu jo todella hyvin ja Katjalla on tuota kielipäätä jo valmiiksi muutenkin. Minä ja Heta taidamme olla tällä hetkellä heikoimmilla. Tänään saimme ihanan tehtävän. Kääntää pätkä Tuntematonta sotilasta Espanjaksi ja käydä duppaamassa se studiossa. Siinä oli yhdellä sun toisella kieli keskellä suuta kun yritimme kääntää savon murretta espanjaksi. Mutta hauskaa oli, samoin kuin itse tilaisuus studiolla. Väsymys alkaa näkyä jo muissakin kuin minussa. Pitkät päivät vievät mehut ettei jaksa enää iltasella ajatellakaan muuta kuin omaa sänkyä ja nukkumista.

Tentti

Vielä piti eilen illalla pinnistää hetki espanjan kieliopin parissa, sillä tänään oli taas koepäivä. Alkaa väsymys tuntua ja päivät käydä rankemmiksi, eikä uuden asian oppiminen tapahdukaan enää niin sukkelaan kuin aikaisemmin. Koe tuli tehtyä, mutta nyt saa todella panna parastaan jos mieli vielä jatkoon, sillä vastassa ovat ehdottomasti tämän kilpailun parhaat. Ennen kuin saimme tietää tuloksen, kävimme nauramassa mahamme kipeiksi. Sillä kuvausryhmämme pojat olivat tehneet eilen kunnolla ylitöitä ja saaneet valmiiksi eilen duppaamamme Tuntemattoman sotilaan.  Anteeksi Väinö Linna ; ))).  Tämän jälkeen saimme sitten tietää seuraavan pudotukseen joutujat, ja nyt oli sitten Hetan ja minun vuoroni joutua tähän mittelöön. Olin jo osannut odottaakin tätä, sillä niin kuin aikaisemmin sanoin, taso on nyt kova. Pudotuskisa käytäisiin huomenna, lauantaina ja saimme ohjeiksi vain mennä erääseen puistoon, jossa meitä odottelisi POLIISI. Mielenkiintoista. Tästä päättelin että huominen pudotus tulisi jollain tavoin koskemaan asiointia poliisin kanssa, kuten esim. kadonnut laukku tai passi. Onneksi olin ottanut suomesta mukaani erään pienen matkaoppaan, jossa oli ohjeita ja lauseita tällaisen tilanteen varalla. Siis ei muuta kuin nokka kohti kotia karkkikaupan kautta ja lukemaan.  Huomisesta ei tulisi helppo, sillä Heta on pärjännyt hyvin ja on kova vastus. Pakkasin kuitenkin kaikki tavarani, ja kerroin perheeni äidille, että mahdollisesti huomenna on sitten minun aika lähteä kotiin. Eihän sitä koskaan tiedä…

Poliisiasemalla

Yritin vielä aamulla kerrata joitain asioita ja lähdin noin yhdentoista aikaan Hetaa vastaan. Menimme istumaan eräälle terassille ennen koitosta ja joimme oluet. Mieliala kummallakin oli hieman haikea ja epävarma. En jännittänyt yhtään kun tuli aika siirtyä poliisiasemalle, jossa kuvausryhmä meitä jo odotteli. Olin pärjännyt omasta mielestäni jo todella hyvin, koska olin vielä tässä vaiheessa kisassa mukana, ei olisi mitään hävettävää jos nyt putoisin pois. Minun osakseni oli mennä ensin, koska olin saanut huonomman numeron kokeesta. Pudotustehtävä oli seuraava: Virpi niminen suomalainen ystävämme oli saapunut vieraaksemme Salamncaan ja häneltä oli varastettu käsilaukku. Virpi ei osannut Espanjaa ja minun tehtävänä oli toimia tulkkina poliisien ja Virpin välillä. Saatoin lähteä aika turvallisin mielin tähän koitokseen, sillä tiesin että eilen lukemastani oppaasta saattaisi olla jopa hyötyä, niin kuin olikin. Poliisit olivat todella ihania ja ystävällisiä ja alkujännityksestä selvittyäni homma taisi mennä kohtalaisen hyvin. Ja sillä aikaa kun Heta oli tehtävän parissa, minulla oli aikaa istua ja miettiä Salamncassa vietettyä aikaa. Tässäkö tämä nyt oli? Olenko huomenna jo Suomessa vai pääsisinkö vielä käymään Victorin luona? Vihdoin Heta saapui ulos ja pitkän ja piinavan odottelun jälkeen saapuivat myös poliisit ja Almudena, joka oli aina myös mukana näissä pudotuksissa. Poliisit kertoivat miten olimme pärjänneet, perustelivat ja arvioivat ja tekivät lopulta ratkaisun. HETA lähtisi kotiin, ja MINÄ jäisin vielä kisaan mukaan. EI VOI OLLA TOTTA!!! Olin samaan aikaan iloinen omasta pärjäämisestä, mutta myös surullinen siitä että Heta lähtisi, sillä Heta oli meidän oma ilopilleri.

Muutto

Puhuin ensimmäistä kertaa ongelmista espanjalaisessa perheessäni Ellalle ja Ella kysyi haluaisinko vaihtaa perhettä. Halusin, mutta kuinka kertoisin sen perheen äidille, etten loukkaisi hänen tunteitaan??? Sovimme että asun ainakin yhden yön hotellissa ja siirryn uuteen perheeseen aikaisintaan sunnuntaina.

En vielä silloin tiennyt, että tulisin näkemään Hetan Madridissa, kun kävelimme samaa matkaa taas samalle terassille, jossa näimme myös Royn.Vaihdoimme muutamat jäähyväissanat, halasimme ja lähdin haikein mielin kävelemään kohti koti.

Näin se vaan menee, väki vähenee ja kilpailu kovenee. Saavuttuani kotiin oli perheen äiti minua vastassa ja kyseli miten meni. Halusin riemuita voitostani, mutta sanat eivät tahtoneet tulla ulos suusta, sillä joutuisin myös samalla kertomaan että vaihtaisin tänään perhettä ja syy olisi……En vain pystynyt sanomaan totuutta, vaan kerroin että ohjelmaan kuuluu myös tällainen perheen vaihto. Perheen äiti oli surullinen kuultuaan uutisen. Isää en ollut useaan päivään enää nähnytkään hänen lähdettyä maalle ”lepäämään”. Kovin montaa sanaa emme enää siinä vaiheessa vaihtaneet kun keräsin matkalaukkuni ja kiipesin ulkona odottavaan taksiin. Haikein mielin jätin 3 viikkoa elettyä aikaa taakseni perheessä, jossa perheen sisäisten ongelmien ja menetyksien takia ei kaikki ollut ihan kohdallaan. Oli pakko ajatella myös itseään. Saavuin iltasella pienehköön, mutta viihtyisään hotellin ja sen kummoisempia miettimättä heitin matkalaukut nurkkaan ja menin suihkun kautta nukkumaan, ISOON JA PEHMOISEEN sänkyyn ja mikä parasta, autuas hiljaisuus vallitsi ympärillä…aaahhh.

Sunnuntai

EI voi olla totta. Heräsin aamulla klo.0800 siihen, kun ulkoa kuului kova meteli ja ihmettelin, että mitä siellä oikein tapahtuu. Kadun toisella puolella oli kirkko ja jostain kumman syystä, pihalla oli sadoittain ihmisiä ja jumalanpalvelus kaikui kaiuttimien kautta pihamaalle. Eiiii….Eikö tämä maa koskaan hiljene??? Kieriessäni sängyssä ja ladellen kaikki mahdolliset kirosanat mitä mieleen juolahti, valtava sade ja ukonilma saapui pelastuksekseni ja väki pihamaalta kaikkosi. Unta en kuitenkaan enää saanut, vaan lähdin nauttimaan hotellin pienen, mutta maukkaan aamiaisen. Iltapäivällä tapasin Katjan ja vietimme aikaa nettikahvilassa. Kävimme samalla myös haukkaamassa purtavaa ja palasin takaisin hotelliin. Ellakin laittoi viestin, että yöpyisin vielä seuraavan yön hotellissa ja vaihtaisin maanantaina Hetan perheeseen. Katja kutsui minut syömään perheensä kanssa illallista, mutta olin niin väsynyt viikonlopun tapahtumista, että päätin pysyä vain hotellissa ja nauttia pehmoisesta pedistä. Tässä sitä nyt ollaan, kolmen parhaan joukossa, mutta ihmeitä pitää tapahtua, että pysyn enää kilpailussa mukana. Koti-ikävä on jo niin valtava ja väsymys painaa. Ei taida tästä naisesta enää löytyä voimia seuraavaan koitokseen.
< edellinen    seuraava >