Linkkejä muualle
Voimala
Voimala on kulttuurin ja elämäntapojen erikoisohjelma. Voimalan aiheet löytyvät moraalista, kulttuurista, hengestä ja lihasta.
Yksi ohjelma kestää viisikymmentä minuuttia ja kotikatsomossa sähköä siihen kuluu saman verran kuin kuuteen teekupilliseen. Se on halpa hinta kaikista niistä ajatuksista, ihmisistä ja oivalluksista, joita Voimalan jakeluverkosta irtoaa. Voimalassa on vieraillut vuosien varrella kirjava joukko dosentteja, lennokkaita kirjailijoita, ahdistuneita pappeja, työn uuvuttamia kehäraakkeja ja yksi kuriton koira.
Juontaja-tuottajat Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa perustivat Voimalan jo vuonna 2003 ja se on tällä hetkellä heidän tuotantoyhtiönsä Ikoni ja Indeksi Oy:n vahvin brändi.
Voimala 24.4. Viimeistä Voimalaa viedään! Ajan henkeä analysoivat kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Tero Liukkonen, esseisti Antti Nylén, kulttuuriantropologi Katriina Järvinen, psykoterapeutti Heidi Lindgren.
Kymmenen vuoden aikana Voimalassa on käsitelty ajan henkeä sekä kulttuurin, uskonnon, talouden että pienen ihmisen näkökulmasta. Tänä aikana suomalainen todellisuus on muuttunut rajusti. Siirtymä jälkiteollisesta yhteiskunnasta läpinäkyväksi, verkottuneeksi ja entistä hektisemmäksi oravanpyöräksi on peruuttamaton. Nurinkurisesti on käynyt niin, että Suomi on menettänyt asemansa tietoyhteiskunnan priimuksena ja hyvinvointiyhteiskunnaan peruspilarit ovat ohentuneet. Nyt puhutaan yksilöstä ja yksilön kyvystä elämänhallintaan. Häneltä vaaditaan joustavuutta, luovuutta ja stressinsietokykyä.
Kovien yksilöiden yhteiskunnassa heikon on vaikea elää. Lehdistä luemme päivittäin uutisia perhetragedioista, työssä loppuun palaneista ihmisistä, syrjäytyneistä nuorista, kotiin hylätyistä vanhuksista ja yt-neuvottelujen jatkuvasta rumbasta. Näitä uutisia suolaavat uutiset optiojärjestelyistä ja johtajien kannustinjärjestelmistä. Julkisessa keskustelussa äänenpainot kovenevat ja kuka tahansa voi möläytellä loukkaavia huomioita sanavapauden nimissä.
Myös parlamentarismi on kriisissä. Miljonääri Björn Wahlroos haastaa demokratian. Toisaalta myös parlamentin jäsenet rapauttavat omaa instituutiotaan luomalla viholliskuvia satiirin varjolla. James Hirvisaaren avustajan satiiriksi luonnehdittu kirjoitus hihamerkeistä on ylittänyt uutiskynnykset jo Venäjän pääuutisissa ja keskieurooppalaisessa mediassa. Miten tähän on tultu ja miten pääsisimme tästä eteenpäin?
