Työt, tulot ja optiot

Vuosituhannen vaihde oli Suomessa ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Rikastuminen johtui optiomiljoonista.

Optiomiljoonat aiheuttivat myös toisen suuren muutoksen yritysmaailmassa. Johdon ja henkilöstön tulojen suhteet, se kuinka moninkertaiset toimitusjohtajan tulot ovat työntekijän tuloihin verrattuna, muuttuivat nekin hämmästyttävästi:
”Mulla ovat tulot olleet tasaisesti samalla viivalla koko ajan, mutta johtaja on mennyt ihan hirvittäviin summiin. Tämä on kyllä ihan uutta, että se näin suuri ero on.” ”Tämä vetää ihan sanattomaksi”, sanovat työntekijät vertaillessaan omaa tulokehitystään yrityksen toimitusjohtajan tuloihin.
Johtajan tulot nousivat yhtäkkiä monikymmenkertaisiksi työntekijän tuloihin verrattuna. Huippu oli vuonna 2000, jolloin Nokian Jorma Ollilan tulot – optiovoittojen ansiosta – olivat yli 2400-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. 

Ykkösdokumentin ”Työt, tulot ja optiot” perustana on toimittaja Timo-Erkki Heinon ja taustatoimittaja Pia Virtasen ainutlaatuinen selvitys, jossa seurattiin työntekijän ja toimitusjohtajien verotettavien tulojen kehitystä useiden vuosikymmenien ajan viidessä yrityksessä: Fortumissa, Konecranesissa, Nokiassa, Nordeassa ja UPM:ssä.
Suurissa pörssiyhtiöissä johdon ja työntekijän tulojen suhteet pysyivät suhteellisen vakaina 1960-luvulta lähtien monet vuosikymmenet. Toimitusjohtajan tulot olivat keskimäärin 300 000 nykyeuroa, 14-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. Tämä muuttui ratkaisevasti 1990-luvun puolivälissä.
Investointipankkiiri Yrjö Kopra selittää 1990-luvun puolivälin mullistusta sillä, että ulkomaalaiset sijoittajat tulivat suomalaisyhtiöiden omistajiksi:
”Omistajalähtöisten kannustusjärjestelmien kysyntä nousi ihan eri asteelle, kun ulkomaalaiset omistajat tulivat kuvaan mukaan”. 

Historiantutkija Markku Kuisma tarkastelee tilannetta laajemmin lähtökohtanaan toisen maailmansodan jälkeinen tilanne, jolloin Neuvostoliiton vaikutusvalta kaikkialla oli vahva. Länsimaissa oli pakko ottaa paljon vahvemmin huomioon palkansaajat ja työväenliike. Siksi suitsittiin äärimmäisyysilmiöitä, esimerkiksi suuria palkkaeroja.
”Koko maailma mullistui 1990-luvulla. Neuvostoliitto ja koko reaalisosialismin leiri murtui. Se oli tärkeä ja hyvä asia maailmalle monessa suhteessa, mutta se myös avasi portit tällaiselle esteettömälle turbokapitalismille”, sanoo Kuisma.

Timo-Erkki Heinon aikaisemmat ohjelmat tuloista ja tuloeroista ovat nähtävissä Ylen Elävässä arkistossa: yle.fi/elavaarkisto.

Lue ohjelman käsikirjoitus >>