Veitsen terällä: Kysy lääkäriltä
Syksyn 2008 ohjelmien kysymykset ja vastaukset:
KYSYMYKSIÄ KEISARILEIKKAUKSESTA
Odotan ensimmäistä lastani ja pelkään synnytystä, haluaisin keisarileikkauksen. Onko pelko riittävä peruste leikkaukseen? Useissa maissa kuten USA:ssa synnyttäjät saavat itse päättää synnytystavastaan.
Nim. Laskettu aika huhtikuussa
Leikkaukseen täytyy aina olla lääketieteellinen syy. Keisarileikkaus on iso kirurginen toimenpide, johon liittyy suuremmat riskit kuin alatiesynnytykseen. Lisäksi jokainen keisarileikkauksen jälkeinen raskaus on riskiraskaus. Mitä suuremman perheen haluaa, sitä tärkeämpää on pyrkiä normaaliin alatiesynnytykseen.
Synnytyspelko on syy lähettää raskaana oleva nainen synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle keskustelemaan pelostaan. Valtaosa äideistä päätyy tällaisen keskustelun jälkeen luonnolliseen alatiesynnytykseen.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
Ensimmäinen lapseni syntyi kaksi ja puoli vuotta sitten hätäsektiolla. Haluaisin synnyttää seuraavan alakautta, onko synnytyksessä jotain riskejä leikkauksesta johtuen? Keisarileikkauksessa minulle tehtiin pystyviilto. Voinko joutua synnyttämään seuraavan lapseni keisarileikkauksella?
Maria
Keisarileikkauksessa kohtulihakseen joudutaan tekemään vauvan mentävä reikä, joka sitten ommellaan kiinni. Siihen tulee arpi, joka ei ole yhtä vahva kuin terve kohtulihas. Tämän takia keisarileikkauksen jälkeisiin raskauksiin ja synnytyksiin liittyy suurentunut kohdun repeämän riski. Yleensä kohtulihas paranee hyvin ja 70-80% synnytyksistä onnistuukin alakautta yhden aiemman keisarileikkauksen jälkeen.
Ihoviillon suunnalla ei ole merkitystä seuraavissa synnytyksissä. Kohtulihaksen avaus tehdään aina tavallisessa keisarileikkauksessa poikittain kohdun alaosaan. Mikäli kuitenkin aiemmassa keisarileikkauksessa on jouduttu poikkeuksellisesti tekemään kohtulihakseen iso pystyviilto esim. apuviiltona sikiön hankalan ulosauton takia, liittyy synnytykseen niin suuri repeämäriski, että synnytystavaksi yleensä sovitaan sektio.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
Onko imettämisen käynnistyminen keisarileikkauksen jälkeen vaikeampaa? Jos on niin minkä takia? Olen itse allerginen (mm. siitepölyt) ja haluaisin, että lapseni ei kärsisi samasta vaivasta. Ohjelmassa sanottiin, että alatie synnytys olisi parempi lapsen immunologialle, toivoisin siis, että pystyisin synnyttämään lapseni alakautta ja imettämään ainakin vuoden ajan.
Nuhanenä
Jos keisarileikkaus on tehty sovitusti ilman edeltäviä supistuksia, käynnistyy äidin maidoneritys usein vähän hitaammin. Oksitosiinihormoni supistaa sekä kohtua että rintatiehyitä ja heruttaa näin maitoa. Leikkaus on äidin elimistölle suurempi stressi kuin alatiesynnytys ja siihen liittyy useammin tulehdus- ja vuotokomplikaatioita. Nämä kaikki tekijät voivat hidastaa maidon erittymistä.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
Luin, että keisarileikkauksen jälkeisessä synnytyksessä voi olla sellaisia komplikaatioita, että kohtu joudutaan poistamaan. Minkälaiset komplikaatiot johtavat kohdunpoistoon?
Pelokas
Tavallisin syy synnytyksen yhteydessä tehtävään kohdunpoistoon on vuoto. Vuodon syy voi olla kohdun huono supistuminen, kohdun hankala repeämä tai poikkeava istukan kiinnittyminen. Keisarileikkauksen jälkeen kohtu supistuu huonommin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Aiemmat keisarileikkaukset altistavat poikkeavaan istukan kiinnittymiseen.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
Olen kuullut, että lapsi saa alatiesynnytyksessä hyödyllisiä bakteereja. Mistä bakteereista on kyse?
Terveisin Mari
Alatiesynnytyksessä lapsi kohtaa äidin emättimen normaalin bakteerikannan. Tämä valmistaa lasta kohtaamaan muita vieraampia ja äkäisempiä taudinaiheuttajia. On todettu, että alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on siitä, että normaalireittiä syntyneillä lapsilla olisi vähemmän atopiaa ja astmaa.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
Onko keisarileikkauksella merkitystä äidin hormoneille? Minua kiinnostaa myös reiteen tuikattava piikki, joka vaikuttaa istukan irtoamiseen. Miksi sellainen annetaan? Eikö istukka irtoa itsekseen?
Kirsti
Mikäli keisarileikkaus sujuu komplikaatioitta, sillä ei ole vaikutusta äidin hormonitoimintaan. Synnytyksen (sekä alatie- että sektiosynnytyksen) jälkeen äidille annetaan pieni annos oksitosiinihormonia joko lihakseen tai suoneen varmistamaan kohdun hyvä supistuminen. Tämän on todettu vähentävän synnytyksen jälkeisiä vuoto-ongelmia ja se edistää myös istukan irtoamista.
Maija-Riitta Ordén
synnytyslääkäri, KYS
KYSYMYKSIÄ VATSA-AORTAN LAAJENTUMISTA SEKÄ NIIDEN HOIDOSTA
Äitini kuoli aortan (rinta-aortta) pullistuman repeämään. Onko minulla samaan riski perinnöllisesti? Jos on, mitä voin tehdä ennaltaehkäisevästi?
AK
TV-ohjelma käsitteli ainoastaan vatsa-aortan aneurysmia, jotka ovat tavallisimpia aorttaan liittyviä laajentumia eli aneurysmia. Aneurysmia voi esiintyä periaatteessa missä tahansa valtimosuonessa. Rinta-aortan alueella esiintyvät aneurysmat ovat huomattavasti harvinaisempia kuin vatsa-aortan aneurysmat. Aneurysmien ilmaantumiseen voi liittyä sukurasitus, jonka syyt ovat kyllä huonosti tunnetut. Suurimmassa osassa mitään perinnöllistä syytä ei voida osoittaa. Ns. Marfanin syndromaan, joka on perinnöllinen, liittyy rintakehän alueen aortan seinämän repeäminen. Jos suvussa on rinta-aortan laajentumiin liittyviä ongelmia, thorax- ja verisuonikirurgi voi kartoittaa tilanteen, ja tarvittaessa tilanteen tarkistamiseksi tehdään ultraääni tai tietokonetomografia-tutkimus. Tietojeni mukaan ei kuitenkaan ole tutkimustietoa, jonka perusteella näitä ns. seulonta-tutkimuksia pitäisi tehdä rutiinisti kaikille, joiden suvussa on rinta-aortan pullistuman repeämä. Koska aneurysmien ilmaantuvuus liittyy ikääntymiseen, mielestäni asia pitäisi tutkia tarkemmin, jos äitinne on kuollut nuorena tai suvussa on useampia vastaavia vakavia tapahtumia.
Kimmo Mäkinen
Verisuonikirurgi, KYS
Näin ohjelmanne vatsa-aortta leikkauksesta. Aihe on minulle ajankohtainen, koska isäni kuoli juuri äkillisesti ja kuolinsyyksi obduktiolöydöksen takia on merkitty nousevan aortan seinämäkerroksen väliin muodostunut verenvuoto (aortan sisäkaarteesta) ja sen puhkeaminen sydänpussiin.
Isäni oli fyysisesti erittäin hyväkuntoinen(mm. harrasti aktiivisesti eläkeläiskilpakeilailua sekä metsätöitä) ja sinänsä terve. Ikää hänellä oli 80 v, mutta oletimme hänellä olevan vielä paljon elinvuosia hyvän kunnon ja
terveyden takia. Lisäksi hänen isänsä oli elänyt 90-vuotiaaksi. Kolesteroliarvot ovat isällä olleet koholla, mutta niihin ei ole ollut lääkitystä.
Obduktiossa oli havaittu anatominen poikkeavuus aortassa: rinta-aortan laskevasta osasta lähtien aortan haarautumiskohtaan lonkkavaltimoihin asti
kahdentunut. Kahdentuneen aortan yläpää oli kiinni ja viereiseen aortan haaraan virtaus oli lonkkavaltimosta. Lisähaarasta lähti valtimohaara oikeaan munuaisvaltimoon, muutoin valtimot lähtivät vasemmasta päähaarasta. Sivuhaarassa todettiin valtimoseinämäpullistumia, joista suurin halkaisijaltaan 12 cm.
Isä ei ollut valittanut mitään muuta oiretta, kuin jo ainakin vuoden ajan nielussa olevaa limapalloa ja muutama viikko ennen kuolemaa laskimotukosepäilyä jalassa, jota sairaalan lääkäri ei kuitenkaan sinä pitänyt (tk-lääkäri oli lähettänyt jatkotutkimuksiin, sairaalassa ei tarkistettu UÄ:llä). Isä oli ollut sekä yksityis- että tk-lääkärin tutkimuksissa nielun limapallotuntemuksen takia ja saanut erilaisia lääkityksiä kuten antibioottikuuri poskiontelotulehdus epäilyyn, antihistamiineja ja viimeisimpänä kokeiluna Nexium 40 mg kuurin, joka oli vielä meneillään.
Terveisin Anne
Kysymyksiä ja vastaukset:
Isänne on kuollut nousevan aortan dissektioon/dissekaatioon, joka on eri asia kuin ohjelmassa hoidettu vatsa-aortan aneurysmaongelma. Dissekaatiossa verisuonen seinämä repeää kerroksistaan (ikään kuin halkeaa) ja repeämän jälkeen veren virtaus tapahtuu verisuonen ns. sisäisen, todellisen ontelon eli luumenin kautta tai repeämän seurauksena syntyneen valeluumenin kautta. Tästä johtuu obduktiossa todetut erikoiset verenkierron muutokset.
-Voiko nielun limapallotuntemus olla aortan pullistumasta aiheutunut?
Dissekaatio tapahtuu yleensä normaalin laajuisessa aortassa eli on epätodennäköistä, että isällänne olisi ollut oireita aiheuttava verisuonen laajentuma ennen seinämän repeämää.
-Voiko mahdollinen laskimotukos altistaa nousevan aortan repeämälle?
Ei voi.
-Onko edellä esitetty anatominen poikkeavuus yleistä? Onko sillä mahdollisesti vaikutusta pullistumien syntyyn?
Käsitykseni mukaan anatominen poikkeavuus on syntynyt seinämän repeämän eli dissekaation seurauksena. Tällainen seinämän kerrosten repeämä on äkillinen tapahtuma ja se voi synnyttää suoneen laajentuman. Seinämän kerrosten repeämä tapahtuu siis normaalin näköiseen verisuoneen ja kun tapahtuma on nousevassa aortassa, se johtaa ilman leikkausta aina potilaan menehtymiseen. Nousevan aortan dissekaation leikkaus on yksi suurimmista leikkauksista, jota voidaan ylipäätänsä kuvitella. Siihen liittyy runsaasti vakavia komplikaatioita kuolemasta ja halvaantumisesta lähtien. Leikkauksessa potilas jäähdytetään n. 16 asteiseksi sydän-keuhkokoneen avulla, potilaan verenkierto pysäytetään osaksi aikaa kokonaan jne. Mutta riskejä sisältävä leikkaus on siis ainoa hengenpelastava toimenpide nousevan aortan dissekaatiossa.
-Sydänpussiin oli merkitty vuotaneen runsaasti verta (480 g): voiko se olla joutunut sinne 27 min kestäneen elvytyksen aikana vai onko todennäköistä että vuoto on tapahtunut kuolinhetkellä?
Nousevan aortan dissekaatioon liittyy usein verenvuoto sydänpussiin eli vuoto on suonen seinämän repeämän aiheuttama.
-Isäni oli lyyhistynyt keilapalloheiton jälkeen äkillisesti hyvän heittosarjan aikana. Onko hänen täytynyt tuntea joitakin oireita tai kipua ennen kuolemaansa?
Dissekaatioon liittyvän kivun alkua potilaat yleensä kuvaavat esim. kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se voi olla niin kova, että potilas menettää tajuntansa.
-Olisiko sekä anatominen poikkeavuus että pullistumat voitu havaita jotenkin, esim. UÄ-tutkimuksella?
Viittaan aikaisempaan vastaukseen eli pullistumaa ei tod. näköisesti ole ollutkaan.
-Olisiko leikkaus voinut olla mahdollinen, jos tila olisi havaittu etukäteen?
Dissekaation riskiä on lähes mahdoton arvioida ellei kysessä ole perinnöllinen sairaus esim. Marfanin syndrooma.
-Minkälaista elämä aorttaleikkauksen jälkeen on? Minkälaisin rajoituksia? Esim. kuinka keilaus, metsätyöt, nostelut?
Vatsa-aortan aneurysman hoidon jälkeen potilas voi käytännössä elää normaalia elämää. Nousevan aortan dissekaation onnistuneen leikkaushoidon jälkeen tilanne on kyllä toinen.
-Ovatko raskaat nostot edesauttaneet pullistumien syntyä tai lopullista repeämistä?
Pullistumien syntyyn ja repeämiseen vaikuttavat useat tekijät, esim. ikä, verenpainetauti, tupakointi. Pullistuma repeää luonnollisesti helpommin kun verenpaine nousee voimakkaasti esim. ponnistuksen yhteydessä.
-Onko minun ja veljeni syytä tutkituttaa aortan rakenne tai mahd. pullistumat? Missä vaiheessa?
Jos suvussanne ei ole nuorilla henkilöillä tapahtuneita verisuonten repeämiä, ei nykyisen tutkimustiedon mukaan ole perusteltua tehdä seulontatutkimuksia.
Kimmo Mäkinen
Verisuonikirurgi, KYS
Ohjelmassa sanottiin, että tätä vatsa-aortan pullistumaa esiintyy enemmän miehillä. Tiedetäänkö tähän syytä?
T: Markku
Ei tiedetä. Ilmeisesti miehellä verisuonen seinämän rakenne jostakin syystä heikentyy aiemmin kuin naisilla.
Kimmo Mäkinen
Verisuonikirurgi, KYS
Minulla on todettu pieni noin 27 mm senttimetrin kokoinen aneyrysma vatsa-aortassa. Onko pullistumasta mitään vaaraa, pitääkö minun rajoittaa tekemisiäni. Kuinka usein aneyrysman koon kasvua pitäisi seurata? Millon kannattaa vaatia leikkaushoitoa?
Ritva
Vatsa-aortan aneurysman määritelmä on, että maksimi poikkimitta on yli 3 cm. Teillä ei määritelmän mukaan siis ole aneurysmaa. Koska suonen koko on kuitenkin normaalin ylärajoilla, suosittaisin seurantaa ultraäänitutkimuksella 2-3 vuoden välein. Mielestäni voitte elää täysin normaalia elämää. Kajoavaa hoitoa suositetaan, jos kasvua on väh. 1cm vuodessa, jos aneurysma aiheuttaa oireita, jos on repeämäepäily tai jos maksimipoikkimitta on 5 cm tai yli (siis naisilla 5 cm ja miehillä 5.5 cm).
Kimmo Mäkinen
Verisuonikirurgi, KYS
KYSYMYKSIÄ LEUKAORTOPEDIASTA
Katsoin juuri ohjelmanne leukakirurgiasta. Aihe on minulle tavattoman tärkeä ja tunnen olevani asian kanssa yksin. Olen 51-vuotias nainen ja minulla on paha ristipurenta. Purenta aiheuttaa minulle päänsärkyä, joskus haukoteltaessa, leuka menee lukkoon. Nivelten paukkumista suuta aukaistaessa ja yleisesti niska- ja hartiakivut. Kukaan hammaslääkäreistäni ei elämäni aikana ole ehdottanut minulle oikomishoitoa tai kertonut ristipurennan oikomisesta, ihmettelen miksi? 2 vuotta sitten tilasin ajan puremisongelmiin perehtyneelle lääkärille ja sain yönaikana käytettävän purentakiskon yläleukaan. Olen käyttänyt sitä nyt 2 vuotta ja ihmettelen miksi lääkärini ei ole puhunut tai esitellyt minulle leukakirurgiaa.
Onko hoito ja leikkaus tämän ikäiselle jo turhaa? Aina puhutaan että esteettisesti ajatellen leikkauksia ei tehdä kuin omalla kustannuksella. Ristipurenta on minulle todella arka asia, en voi olla yleisissä tiloissa missä on paljon peilejä tai kampaajalle meno on vaikeaa. Itsevarmuuteni on 0. Haluan kuulla mielipiteenne asiasta onko myöhäistä aloittaa hoito tämän ikäisenä, kuinka vaativa leikkaus on ja riittääkö yksi leikkaus? Kiitos vastauksestanne.
T: TK
Ongelmasi kuulostaa juuri tyypillisesti sellaiselta ongelmalta, joka todennäköisesti voitaisiin hoitaa oikomishoidolla ja tarvittaessa leikkauksella. Kuvaamasi päänsärky ja leukojen lukkiutuminen tekevät ongelmasta sellaisen, että kyseessä ei ole pelkästään esteettinen hoito (estetiikka näissä hoidoissa pysyy vähintään samana, käytännössä lähes aina paranee). Leikkaus tehdään nukutuksessa, yksi leikkaus, sairaalassa kaiken kaikkiaan 1-3 yötä tyypillisesti. Ikäsi ei myöskään ole ongelma, eli rohkeasti vain hammaslääkärin tai lääkärin vastaanotolle ja pyydä lähete keskussairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikalla jatkotutkimuksia varten.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
Voisiko yöllisellä hampaiden narskuttelulla ja migreenillä olla yhteyttä keskenään? Olen ollut lapsena oikomishoidossa, mutta mielestäni minulle on jäänyt ristipurenta. Ennen kärsin vain migreenistä, mutta nyt narskuttelen öisin ja koko hammas- ja leukakalustoni särkee. Tästä seuraa poikkeuksetta migreeni. Voisiko leukojen leikkaus auttaa narskutteluun ja siten vähentää
migreenikohtauksia? En oikein usko pelkkään oikomishoitoon. Migreeni on aika sietämätöntä ja vaikeuttaa elämää - haluan siitä eroon.
T. Minna 33v.
Nykyisin ajatellaan migreenin ja jännityspäänsäryn olevan tavallaan saman janan eri päissä eli mitä enemmän lihasjännitystä pään/niskan alueella on, sitä enemmän ja voimakkaampaa migreeni on. Kuvaamasi oireiden perusteella sinulle on aiheellista valmistaa ensin purentakisko, joka saa aikaan epäsuorasti lihasten rentoutumisen ja toimii samalla erotusdiagnostisen keinona nähdä, helpottaako migreenisi jos hampaiden narskuttelu jää pois. Jos mahdollista, hakeudu tutkimuksiin purentafysiologiaan erikoistuneen hammaslääkärin vastaanotolle, sitä kautta ongelmasi selvittely lähtee käyntiin.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
Ohjelma oli kiinnostava. Jäi mietityttämään, että kuinka paljon näitä leikkauksia tehdään Suomessa? Pasin ongelma oli synnynnäinen, mutta eikö karate, nyrkkeily yms. harrastusten vuoksi jouduta paikkaamaan ja korjaamaan leukoja? Entä auto-onnettomuudet? Katutappelut?
Leuka edellä
Ohjelmassa kuvattua hoitokokonaisuutta kutsutaan ortognaattiseksi hoitokokonaisuudeksi, ja niitä tehdään koko maassa useita satoja joka vuosi. Erikseen on sitten onnettomuuksien, pahoinpitelyjen jne. aiheuttamat leuka- ja kasvovammat, joiden korjaus useimmiten on paljon nopeampaa ja helpompaa.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
Kuinka paljon onnistunut lopputulos on oikomishoidon ja kuinka paljon leikkauksen ansiota? Ja onko tulos varmasti pysyvä?
Kysyy nimimerkki kiinnostunut
Hoitokokonaisuus on aina suu- ja leukakirurgin sekä ortodontin tekemän yhteistyön tulos, eikä voi sanoa kumman osuus olisi tärkeämpi. Kuten ohjelmassakin mainittiin, aktiivisen hoidon jälkeen on vielä ns. retentiovaihe, jolloin potilas käyttää irrotettavaa suulakilevyä ja tarvittaessa hampaiden sisäpinnoille liimataan kiinni tukilanka, joka varmistaa hoitotuloksen pysyvyyden. On tapauksia, joissa tilanne palautuu esim. leukanivelessä jatkossa tapahtuvan artroosin seurauksena, mutta nämä ovat äärimmäisen harvinaisia.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
Leikkaus näytti kamalalta. Voiko siihen kuolla tai voiko se epäonnistua niin että lopputulos on pahempi kuin ennen leikkausta?
Satu
Leikkaus suunnitellaan aina niin, että ulkonäöllisesti lopputulos on vähintään entisenlainen, mutta käytännössä ulkonäkö useimmiten paranee erityisesti silloin, jos leuan siirron pituus on >5 mm. Toiminnallisesti myös saavutetaan parempi lopputulos siten, että 90 % potilaista vielä 2 vuoden kuluttua hoitokokonaisuuden päättymisen jälkeen olisi valmis lähtemään hoitoon uudelleen vaikka nyt tietäisivätkin kaiken mitä hoidon aikana ovat kokeneet. Kuten ohjelmassa potilas kertoi leikkausta seuraavana päivänä "voiko tämä olla näin helppoa, ei kipuja lainkaan". Nukutuksiin sinällään liittyy aina riskejä eli vaaratonta nukutusta ei ole, mutta käytännössä riskit ovat erittäin pieniä ja ne pyritään minimoimaan huolellisella potilaan tutkimisella ja haastattelulla. Omasta sairaalasta voin kertoa, ettei potilaalle ole koskaan tapahtunut mitään vakavaa komplikaatiota.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
Minkä ikäisenä Veitsen terällä ohjelmassa seuratun vastaavan oikomishoidon voi aloittaa?
Nimimerkki alapurentainen
Pääsääntöisesti hoito aloitetaan murrosiän jälkeen eli kasvun päätyttyä, ja vanhimmat tällä tavoin hoitamamme potilaat ovat olleet n. 60-vuotiaita. Jos leukaluiden suhteet ovat huomattavan poikkeavat siten, että se aiheuttaa kasvavalle nuorelle sosiaalista haittaa (kiusaamista tms.), hoito voidaan toteuttaa jo aiemminkin; näissä tapauksissa joudutaan useimmiten sitten leikkaus uusimaan kasvun päätyttyä.
Jari Kellokoski
Ylihammaslääkäri, dosentti
KYS
KYSYMYKSIÄ LANNESELÄN NIKAMIEN LUUDUTUSLEIKKAUKSESTA
Kiitos valaisevasta ohjelmasta. Se sai miettimään, voisiko minulle olla leikkauksesta hyötyä.
Hoidin 23 vuotta MS-tautia sairastanutta, aktiivista ja spastista miestäni kotona. Ponnisteluissa selkäni vääntyi ja siinä todettiinkin jo 10 vuotta sitten nikamaliukuma. Jouduin eläkkeelle jo 55-vuotiaana. Pahin oire on jatkuva hermosärky, johon syön kolmea eri lääkettä (Lyrica 75mg ja 150mg, Oxycontin 10mg sekä OxyNorm 5mg). Lääkettä on lisätty vuosien varrella. Yöunet ovat jääneet jatkuvasti muutamaan tuntiin.
Kuntoutusjaksoista ei ole ollut hyötyä. Ongelmia on ollut jatkuvasti kuten kireydestä johtuva lihasrevähtymä oikeaan jalkaan, mistä seurasi kasvain jne. Leikkauksessa poistettiin ojentajalihakset kondrosarkooman vuoksi. Oikea jalkani ei kannata painoani!
Kuljen rollaattorilla ja oikea puoleni tuntuu aivan irralliselta. Tämä tuntuu heitteillejätöltä. Tilaani ei ole löytynyt parannusta, vaikka vaivani ovat pahentuneet jo yli 20v:n ajan. Jään odottamaan neuvojanne, miten pääsen liikkeelle kivuitta ja suoraselkäisenä? Voisiko leikkauksesta kuitenkin olla minulle hyötyä?
luokanopettaja, eläkeläinen Lieksasta
Pitkäkestoisissa selkäkivuissa suositeltava peruskipulääke on useimmissa tapauksissa parasetamolivalmiste, johon käyttämänne voimakkaat opioidipohjaiset lääkkeet (Oxycontin ja Oxynorm) tarvittaessa voidaan yhdistää. Opioidipohjaisille lääkkeille kehittyy pitkäkestoisessa käytössä toleranssi eli annosta joudutaan saman vasteen saamiseksi asteittain nostamaan. Neuropaattisessa kivussa, joka on eräänlainen kipuaistin toimintahäiriö, käytetään nykyään usein pregabaliinia (Lyrica).
Koska teiltä on syöpäkasvaimen vuoksi poistettu lihaksia, ei alaraajan toiminta voi palata normaaliksi. Ainoa kondrosarkooman parantava hoito on sen laaja kirurginen poisto. Kirjoittamanne perusteella on vaikea sanoa, mikä osa oireista aiheutuu lanneselästä ja mikä on raajaleikkauksen luonnollista seurausta.
Joudun valitettavasti toteamaan, että näillä lähtötiedoilla en voi laatia perusteltua arviota lanneselän leikkaushoidon suhteen. Kuitenkin, nykyisen liikuntakyvyn ylläpitämiseksi rohkaisen teitä olemaan runsaasti jalkeilla. Yläraajojen ja paremmin toimivan vasemman alaraajan lihasvoima voivat jatkossa ratkaista, kuinka pitkään vielä selviydytte kotona.
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Olen 53 -vuotias toimistotyössä oleva nainen. Minulla on todettu magneettikuvauksella alaselässä yhden nikamavälin madaltuma ja toinenkin nikamavälilevy on kulumassa pois. Lisäksi niskassani on yksi nikamaväli madaltanut ja siinä on juuriaukkoahtauma, joka on todettu tavallisissa röntgenkuvissa. Voiko näille tehdä mitään vai jäänkö selkäni kanssa odottamaan vanhenemista, jotta nivelet luutuvat itsestään paikoilleen, kuten paikallinen fysiatri totesi.
Olen joka päivä kipeä, istuminen toimistossa näyttöpäätteellä ja kokouksissa aiheuttaa kipua ja puutumista. Kaikki ruumillinen työ (siivous, marjanpoiminta jne), joka edellyttää kumartelua, saa aikaan erittäin kovaa kipua toistuessaan ja jälkeenpäin. Kipuni eivät hellitä yölläkään, se tuntuu kaikissa asennoissa joka puolella kehoa. Joudun nousemaan ylös ja venyttelemään, ravistelemaan yms. välillä lähes joka yö. Lisäksi rangassani, etenin rintarangassani tulee fasettilukkoja, joita tänäänkin auottiin OMT -terapeutin avulla. Lukot salpaavat hengityksen ja yltävät selkärangasta kyljen kautta palleaan saakka. Olen ollut kipupoliklinikalla, jonka kautta on kokeiltu kaikki kipulääkkeet, eikä niistä ole ollut sanottavaa apua. Käytän aika ajoin keskussairaalasta saamaani tukivyötä lantiolla, koska tuntuu, että jos saa sidottua lantion paikoilleen se auttaa kivuissa.
Olen normaalipainoinen, pituuteni on 175 cm ja kasvanut nuorena tosi nopeasti - yhtenä vuonna 12 cm. Selän ongelmat ovat myös ilmeisesti sukuvika - kymmenen vuotta nuorempi sisareni kärsii myös niistä ja itse asiassa hänen tilanteensa on pahempi, koska hänellä todettu nikamasiirtymiä, kun minulla taas magneettikuvassa selällään nikamat sinänsä näyttävät olevan suorassa.
Kiitos teille hyvästä ohjelmasta, jossa potilas vaivoineen otettiin usean asiantuntijan toimesta tosissaan ja mietittiin vaihtoehtoja. Täällä pienellä paikkakunnalla saa tyytyä lähes yhden erikoislääkärin kannanottoon.
terveisin nimimerkki "Kevyttä toimistotyötä tekevä selkävaivainen"
ps. voiko Kuopioon saada alan erikoislääkärin yhteystietoja ajan varaamista varten?
Lanneselän välilevyrappeumaa magneettikuvin arvioituna ilmenee korkea iän myötä lähes kaikilla ihmisillä. Toistaiseksi ei tiedetä syytä, minkä vuoksi nikamavälilevyjen kuluminen aiheuttaa toisille hankalia kipuoireita, mutta on useimmilla lähes täysin oireetonta. Näyttää todennäköiseltä, että perintötekijöillä (sukuvika) on vaikutusta rappeuman kehittymiseen.
Kaularangan juuriaukkoahtauman hoitolinjan ratkaisee pitkälti se, onko teillä yläraajassa vastaavasta aukosta kulkevan hermojuuren toimintahäiriön merkkejä. Kuvaamaanne kipuoire vaikuttaa varsin laaja-alaiselta, joka puolella kehoa tuntuvalta. Yleensä tällaisessa tapauksessa yksittäisten lannenikamien luudutusleikkauksesta ei ole hyötyä.
Pitkäkestoinen hoitosuhde saman kokeneen lääkärin kanssa olisi usein hyödyllinen kroonisesta selkäkivusta kärsivälle. Valitettavasti tämä toteutuu harvoin. Mikäli haluatte hakeutua yksityisesti hoitoarvioon, suosittelen teille oirekuvan perusteella ensisijaisesti fysiatrian erikoisalan lääkäriä. Yksityisten lääkäriasemien yhteystietoja löytyy puhelinluettelosta.
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Olen pian 30-vuotias nainen ja olen kärsinyt selkäkivuista pian 10 vuotta. Katsoin juuri ohjelman lanneselän nikamaliukumasta. Kyseisen naisen tarina oli suoraan elämästäni. Heräsi kysymys, voiko oireitteni taustalla olla sama syy kuin tällä ohjelman naisella.
Selkäoire paheni noin kaksi vuotta sitten ja kesällä 2007 en pystynyt enää kävelemään kunnolla. Alaselän alueelle tulee kova kipu ja kävely menee töpöttelyksi. Pitää pysähtyä ja yrittää taivuttaa selkää eteenpäin (todella kivuliasta) ja sitten jatkaa kävelyä. Kipu säteilee vasempaan jalkaan (pohje, pakara, takareisi, nivusalue) ja alaselkä kokonaisuudessaan on kivulias "jomottava". Töissä ollessani olo oli tuskainen. Sängystä nousu aamuisin on vaikeaa, herään aamuisin kipuun. Seisominen pahentaa kipua, kuin myös pitkään istuminen. Selkä vaikuttaa koko elämään, eipä ole asiaa jota ei pidä miettiä selän voinnin kannalta.
Särkylääkkeitä on mennyt jo toista vuotta päivittäin Burana 600mg, Panacod iltaisin, kokeiltu Lyricaa, josta hieman apua. Tällä hetkellä on kokeilussa nikamaväleihin laitettavat piikit (nikamavälit 4 ja 5), kortisonia ja puudutetta. Ensimmäisellä kerralla teho oli loistava! Ensimmäistä kertaa vuosiin en tuntenut kipua, en tiennyt oman alaselkäni olemassaolosta mitään. Pystyin kävelemään, istumaan, juoksemaan jne. Toisellakin kertaa apua oli selkeästi mutta jonkin verran jäi kipuja (hoidatan itseäni yksityispuolella).
Magneettikuvat on otettu. Lääkärin mukaan selkäranka oli hänen sanojen mukaan hieman väärässä asennossa ja fasettinivelille tulee ilmeisesti liikaa painoa. Muuta vikaa ei ollut. Ylipainoa ei ole, liikuntaa tulee päivittäin (kuntosali 3-4 krt/vko, aerobinen harjoitus n. 50min/pvä, lenkit koirien kanssa n. 60min./pvä), ei tupakointia/alkoholia.
Työni olen joutunut lopettamaan kipujen takia ja opiskelen parhaillaan (voi tulla vieläkin vaihto eteen). Nyt on mennyt rahat ja hermot. Onko niin, että joudun loppuelämäni olemaan näiden kipujen kanssa ja syömään päivästä toiseen lääkkeitä? Vai onko tähän vielä ratkaisu löydettävissä?
Terveisin
Takuuaika mennyt
Kirjoittamanne perusteella oirekuva vaikuttaa osittain erilaiselta kuin ohjelman potilaalla. Pystytte harrastamaan runsaammin liikuntaa mutta sen sijaan hankala leposärkyoireisto korostuu. Oirekuvanne ei siis ole täysin tyypillinen nuorelle nikamaliukumapotilaalle.
Täsmällisempi taudinmääritys ei valitettavasti onnistu ilman henkilökohtaista tutkimusta ja tehtyjen kuvantamis- ym tutkimusten arviointia. Suosittelen selkäongelmien hoitoon paneutuneen fysiatrin, ortopedin tai neurokirurgin konsultaatiota. Ilmeisesti olettekin jo tälläisessa hoidossa?
On pidettävä mielessä, että suurin osa selkävaivoista on luonteeltaan senkaltaisia, että ne eivät vaadi leikkaushoitoa. Kaikkein hankalimpien oireiden hoitoa on pyritty keskittämään julkisissa sairaaloissa toimiviin kipupoliklinikoihin.
Tilanteesi ei ole toivoton, leikkausten lisäksi muitakin hoitokeinoja on eikä oireiden spontaani paraneminenkaan iän myötä ole täysin mahdotonta.
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Olen 42-vuotias maanviljelijämies. Minulle tehtiin vuonna 2002 nikamien luudutusleikkaus sairaala Ortonissa. Leikkaus ja siitä toipuminen onnistui hyvin. Palasin työelämään puolen vuoden sairausloman jälkeen ilman suurempia vaikeuksia. Syksyllä 2007 selkäni alkoi jälleen oireilla: viiltävää kipua alaselässä, toistuvia lumbagoja eli paluu vanhaan. Sain särkylääkkettä ja kipupiikkejä ja kivut vähenivät. Kaikki tämä toistui taas tänä syksynä. Vuoden 2002 leikkauksessa minulle tehtiin kirurgin sanoin L4-S1-tasojen postero-lateeralinen spondyleesi internillä Diapason-fiksaatiolla. Teen fyysisesti minkä tahansa mittapuun mukaan erittäin raskasta työtä; nostelen päivittäin satoja kiloja yms. Kysyisinkin nyt onko mahdollista, että tämä sairaus ajan mittaan siirtyy tehdyn leikkauksen jälkeen lannerangasta rintarangan puolelle?
Teille on tehty ilmeisen hyvällä menestyksellä lannenikamien luudutusleikkaus samantapaisella tekniikalla kuin ohjelman potilaallekin.
On mahdollista, että selkäsairautenne etenee luonnostaan iän myötä. Selkäleikkaus ei estä tätä. Päinvastoin, teoreettisesti ajatellaan jopa, että luudutusleikkauksen jälkeen seuraava "vapaa" nikamaväli kuormittuu enemmän kuin ennen. Tämä voisi johtaa taudin etenemiseen (ns.adjacent segment -disease).
Käsitykseni mukaan selkäsairauden etenemistä on lähes mahdotonta ennustaa. Kukapa tietää miten huono selkänne olisi nyt mikäli sitä ei aiemmin olisi leikattu?
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Katselin luudutusleikkausta käsitelevän ohjelman tänään, jollainen minullakin on tulevaisuudessa edessä, kunhan rohkeus riittää päätöksen tekoon.
Olen 61-vuotias mies ja vuodevaihteesta asti ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.
Särky on ajoittaista, eikä kerro etukäteen koska on tuossa, paitsi silloin kun suoli täyttyy, niin paine kasvaa alaselässä.
Mikä on vuodessa tehtävien noin seitsemänsadan leikkauksen onnistumisprosentti ja miten ko. onnistuminen katsotaan saavutetun?
Mikä on halvautumisriski ja paljonko niitä on tapahtunut esim. viimeisen viiden vuoden aikana?
Mikä on tämänikäisen miehen toipumisaika?
Kiitokset etukäteen infosta ja hyvästä ohjelmasta.
Purjehdusterveisin
H.K.
Selkäleikkauksen tulosta on hankala mitata, vaikuttavathan mm. psyykkiset ja sosiaaliset tekijät asiaan. Edelleen hoitokäytännöt voivat vaihdella sairaalasta toiseen ja Suomessa ei ole käytössä yhteistä potilasrekisteriä, jonka pohjalta leikkaustuloksia olisi helppo arvioida. Sama ongelma koskee myös komplikaatioiden määrää.
Oman kokemukseni mukaan n. 85% potilaista näyttää hyötyvän lanneselän luudutusleikkauksesta (kipulääkkeen tarve vähenee, liikkumiskyky kohenee ja potilas kertoo itse voivansa selvästi paremmin). Hyöty jää kuitenkin vähäisemmäksi mm. potilailla, joiden selkää on jo aiemmin leikattu tai joilla on huomattava alaselän virheasento. Potilaiden lähtötilanteet ovat kovin erilaisia ja leikkaustulos näyttää riippuvan enemmän potilasvalinnasta kuin esimerkiksi leikkaustekniikasta.
Täydellisen alaraajahalvauksen riski leikkauksen aikana on käytännöllisesti katsoen olematon (<0.1%). Yksittäisen hermojuuren pysyvää vauriota on kirjallisuudessa kuvattu ~1% leikkauksista - tämähän johtaa vain ko yksittäisen hermon ihoalueen tuntohäiriöön ja vastaavan lihastoiminnan puuttumiseen (ette tarkoittane tätä halvaantumisella?). Väliaikainen pistely tai puutuminen alaraajassa toimenpiteen jälkeen on yleisempää. Lisäksi leikkaukseen liittyy n.1% riski sairaalahoitoa vaativaan haavainfektioon sekä yleisiä nukutukseen ja vuodelepoon liittyviä riskitekijöitä.
Leikkauksen jälkeen sairaalassaoloaika on ~4vrk ja sairaslomaa kirjoitan yleensä 4kk. Täydellinen toipuminen voi viedä puolisen vuotta.
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Katsoin ohjelmanne tänään 23.10. se käsitteli nikamaliukuman luudutusleikkausta. Minua alkoi kovasti pelottamaan, menen 5.11. välilevyn pullistuma -leikkaukseen (L5 ja S1 välissä on pullistuma ja hermoahtauma).
Enimmäkseen vasen pohje ja jalkaterä puutuvat, nyt parin viikon ajan myös oikea on alkanut oireilla, etenkin pitemmän istumisen ja yön jälkeen, myös toisinaan levossa tai myös istuessa. Puutuminen/pistely jatkuu hetken aikaan, mutta loppuu kun on jalkeilla. Alaselkä on jäykkä, toisinaan se on kuin tulessa, kuumottava. Kipu tulee yleensä yöllä, ei löydy millään hyvää asentoa, missä voisi olla pitempään, vaan on noustava kävelemään, kylmä auttaa. Selkätukivyö on helpottanut oiretta, kun kipu on ollut pahempi. Tätä on jatkunut aaltoilevasti pääsiäisestä saakka. Olen välillä ollut työssä ja välillä sairauslomalla, nyt sairauslomalla 1.9. lähtien.
Ensin selkä oli aamujäykkä, pääsin huonosti sängystä ylös, tähän auttoi Voltaren Retard, söin sitä n. 2kk. Sain siitä erikoisia oireita, ahdisti ja henki salpautui, jätin sen pois, nyt minulla on vahvat buranat (800mg) käytössä, joita tarvin välillä enemmin ja välillä vähemmin. Joskus menee päivä kokonaan ilman kipulääkkeitäkin.
Uskallanko mennä leikkaukseen? En ole ennen ollut missään vastaavassa toimenpiteessä. Minulla on ollut kaksi normaalia synnytystä. Eikä minulla ole ollut aikaisemmin mitään tules-vaivoja.
Nikamani ovat yliliikkuvat, selässä on skolioosia. Olen kova liikkumaan, olen aina ollut. Jokunen vuosi sitten minun täytyi jättää juokseminen, se sattui selkään ja lonkkiin. Kivut asettuivat kun lopetin juoksemisen.
Nyt keväällä yritin aloittaa sen harrastuksen uudelleen, mutta osa varpaista puutui, oire helpotti jonkun aikaa juostuani. Noin viikon päästä alkoivat vaivat, diagnoosi oli iskias. Siitä lähtien tätä on jatkunut eli 21.3.08 alkaen. Olenko tyypillinen selkävaivainen (ja kiukkuinen), harmittaa kun en pysty rakkaiden liikunnallisten harrastusten pariin, energiakin on kadonnut jonnekin.
Tiedosta kiitollinen
Anne, 48v.
Selkäleikkauksen tarpeeseen vaikuttavat hyvin monet tekijät ja päätös on syytä tehdä henkilökohtaisesti haastattelun ja tutkimusten jälkeen. Kertomanne perusteella leikkauspäätös vaikuttaa asialliselta.
Teillä on siis kuvantamistutkimuksissa todettu lanneselän välilevytyrä. Kuukausia jatkuva hermopuristuksen aiheuttama iskiasoire on ikävä seuralainen ja on varsin tavallista, että potilaat tuskastuvat ja väsyvät kipuun. Kipuoireistonne on selkäpotilaalle varsin tyypillinen.
Tarvittava leikkaus on pienempi kuin mitä ohjelmamme potilaalle tehtiin ja toipuminen vastaavasti yleensä nopeampaa. Suurin osa potilaista kertoo raajaan säteilevän kivun "jäävän heti leikkauspöydälle".
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
Olen 30-vuotias nainen ja jonossa selän luudutusleikkaukseen, sillä 1,5 vuotta sitten alkanut vasemman jalan puutuminen johti tutkimuksiin, joissa huomattiin LV-spondylolyysi ja olisteesi (M48.8. LV/SI - käsittääkseni ongelma alimmassa nikamassa). Siirtymä on maksimissaan 11 mm ja vasemmalle lähtävä juuri varsin ahtaalla.
Magneettikuvista kävi ilmi, että lihaskuntoni on hyvä, joten fysioterapiasta ei ole enää suurempaa hyötyä, joskin jatkan aktiivisesti kuntoilua pitääkseni tukilihaksiston kunnossa. Viime keväänä tilanne oli pahempi: jalka puutui jatkuvasti, en voinut seisoa pientä hetkeä kauempaa ja nukkuminenkin onnistui vain oikealla kyljellä. Tilanne on tällä hetkellä parempi, vaikkakin välillä koko vasen jalka puutuu seistessä lähes tunnottomaksi ja yli 1,5 tunnin seisoskelu/kävely aiheuttaa valtavan kivun alaselkään. Henkisesti jonossa oleminen on todella raskasta - toisaalta leikkausta odottaa, toisaalta se pelottaa mahdollisen epäonnistumisen vuoksi.
Kysyisinkin seuraavia asioita: kuinka hyvin nämä leikkaukset yleensä onnistuvat? Kuinka jäykäksi alaselkä muodostuu (harrastan notkeutta vaativaa liikuntaa)? Milloin mahdollinen raskaus leikkauksen jälkeen on ajateltavissa? Ilmeisesti nikamasiirtymä ei voi koskaan itsestään parantua, joten se kannattanee joka tapauksessa leikata mahdollisimman pian, vaikka oireet ovat jotenkin hallinnassa (vaikkakaan en pysty aivan normaalia elämää viettämäänkään)?
Terv. SM
Teillä on siis todettu alimman lannenikaman (ns. L5 nikaman) luisen nikamakaaren defekti (spondylolyysi) johon liittyen on vuosien varrella kehittynyt nikamaliukuma eli spondylolisteesi. Tämä aiheuttaa tyypillisesti vastaavan juuriaukon ahtautumisen seurauksena jalkaan säteilevää kipua erityisesti fyysisen rasituksen yhteydessä.
Kokemukseni mukaan tällaisessa tapauksessa 85%-90% potilaista näyttää selvästi hyötyvän lannenikamien luudutusleikkauksesta. Tosin on todettava, että tulokset riippuvat merkittävästi siitä millaisia potilaita toimenpiteeseen on valittu (Kuinka vaikeat oireet? Kuinka selkeä hermopuristus kuvantamistutkimuksissa?). Kovin lieväoireisia ei yleensä kannata leikata, koska "hyvää on vaikea tehdä paremmaksi".
Vuosien varrella liukuvat nikamat voivat spontaanisti luutua yhteen ja on mahdollista, että oireistokin tuolloin lievittyy. Kuitenkaan täysin ennalleen nikamaväli ei voi korjaantua - ei spontaanisti eikä leikkauksella. Suurinta osaa täysikäisistä nikamaliukumapotilaista ei loppujen lopuksi tarvitse leikata lainkaan, joten leikkausta ei kannata tehdä mahdollisimman varhain.
Selän liikkuvuuteen yhden nikamavälin luudutuksella ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Useimmat eivät huomaa eroa lainkaan koska kipu on aiemmin rajoittanut liikettä. Mikäli joudutaan luuduttamaan samalla kertaa useampi nikamaväli on vaikutus liikelaajuuteen jo merkittävämpi.
Jos lannenikamien luudutusleikkaus tehdään selän puolelta raskauden suhteen tuskin ilmenee ongelmia. Puolisen vuotta riittää toipumisajaksi leikkauksen jälkeen. Lannerangan leikkaamiseen etukautta (ts. vatsan puolelta) voi liittyä infertiliteettiä.
Timo Nyyssönen
Ortopedi KYS
KYSYMYKSIÄ POSKIONTELOLEIKKAUKSESTA
Olen 51-vuotias nainen. Minulle tehtiin vuonna 1999 fess-leikkaus, väliseinän suoristus ja joku bulla oli poskiontelossa. Oireena oli jatkuvaa särkyä vasemmalla puolella ennen leikkausta. Mitään muita etukäteistutkimuksia ei tehty kuin ct-kuva. Aluksi tuntui, että leikkaus onnistui. Lähdin leikkaussalista vain antibioottiresepti mukanani, kunnes kolmen viikon päästä alkoi tulla veriklimppejä suuhun. Särkyä oli niin kovasti, että menin keskussairaalan päivystyskorville, missä otettiin kuvat ja annettiin antibioottikuuri mukaan. Leikannut lääkäri ei uskonut, että voisi olla tukossa. Ihmettelin edelleen asiaa. Taas punktoitiin ja neste kiersi hyvin, mutta niistäessäni tuli kahvikupillinen verensekaista märkää.
Sain lääkkeeksi kortisonia. Jatkohoidoksi suositeltiin huuhtelua. Se ei auttanut, jouduin menemään sairaalaan sietämättömän säryn vuoksi. Silloin leikkaussalin päivystävä lääkäri leikkasi lasten fess-välineillä paikallispuudutuksella vastaanottohuoneessa. Samalla ehti jo vasemman puolen kurkku puutumaan oudosti eikä ole koskaan palautunut. Miten puutuminen voi olla näin pitkäaikaista?
Nyt vuosien jälkeen kipu on vähentynyt. Viimeksi lääkärissä onteloista imettiin bostikliiman tapaista jostain tukkeutuneesta aukosta. Se on vanha tulehdus, eikä sitä antibioottikuurilla saa pois. Vika on kuulemma seulalokeristossa. Keskussairaalan leikannut lääkäri palautti lähetteen takaisin aluesairaalaan, josta se lähetettiin toiselle lääkärille, joka otti "kopin" ja leikkaa anestesiassa n. 2 viikon kuluttua jotain taaimmaisia lokeristoja, että ilmastoituu paremmin. Millaisia riskejä tähän liittyy? Tulevatko poskionteloni koskaan terveiksi?
terv. A.S.
Alun perin sinulle on tehty tavallista laajempi sivuonteloleikkaus, koska samalla kertaa on oikaistu nenän väliseinää. Joskus väliseinän oikaisu on välttämätöntä, jotta saadaan näkyvyys varsinaiselle sivuonteloiden leikkausalueelle. Leikkauksen aikana ja sen jälkeisenä viikkona etenkin poskionteloihin voi jäädä/kertyä verta, joka aiheuttaa poskiin ja nenään paineoireita. Sen vuoksi poskiontelot on syytä noin viikon kuluttua leikkauksesta huuhdella suolavedellä lääkärin toimesta. Huuhtelussa saadaan poistetuksi hyytymät ja leikkauksen jälkeiset karstat leikkausalueilta. Samalla limakalvot pääsevät nopeammin paranemaan nenässä. Mikäli oireet jatkuvat, huuhteluita on syytä toistaa esim. viikottain, kunnes tilanne rauhoittuu. Limakalvojen rauhoittelussa voidaan käyttää myös paikallisia kortisonisuihkeita. Käyttämämme paikallispuudutuksen vaikutus poistuu yleensä tuntien kuluessa enkä osaa antaa selitystä pidempiaikaiselle puutumisen tunteelle. Nyt olet menossa uuteen leikkaukseen, jossa kertomasi mukaan avataan "taaimmaisia lokeroita". On mahdollista, että ns. seulalokeroissa nenän tyvessä tulehdus jatkuu, vaikkakin poskiontelot ovat hyvin auki nenään. Tällaisissa tapauksissa taaimmaistenkin seulalokeroiden avauksesta leikkauksen avulla voi olla potilaalle hyötyä.
Nenän sivuonteloleikkauksiin, kuten muihinkin leikkauksiin, liittyy aina myös riskejä. Puudutus- ja nukutusaineisiin voi liittyä esim. allergiariskejä, itse leikkauksessa ollaan aivan silmänkuopan ja toisaalta kallon etukuopan läheisyydessä ja silloin näihin läheisiin rakenteisiinkin liittyy vaurioriski. Toistuvat leikkaukset samalla leikkausalueelle lisäävät arpeutumisen ja jälkikipujen vaaraa. Riskejä on siis olemassa, mutta niiden todennäköisyys on yleensä pieni. Leikkausta ei varmasti sinullekaan ehdoteta, mikäli leikkaava lääkäri arvioi leikkaukseen liittyvät riskit saavutettavissa olevia hyötyjä suuremmiksi.
Juha Seppä
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Olen intohimoinen saunoja, mutta sinuiitit ovat riesanani lähes kroonisesti. Oletteko kuulleet, että saunominen pahentaisi tulehdusta? Kerran eräs lääkäri sanoi, että ei maitoa eikä saunaa poskiontelotulehduksen aikana. Miksei?
Nim. Kroonikko vm-63
Todennäköisesti kuumassa saunassa saunominen ei ole hyväksi poskiontelotulehduksen äkillisessä vaiheessa, jolloin lämpimän aiheuttama turvotus saattaa pahentaa oireita. Toisaalta pitkittyneessä tai jatkuvassa tulehduksessa kosteasta lämmöstä voi olla hyötyä, koska hyvän kostutuksen ansiosta lima irtoaa paremmin ja ontelot tyhjenevät helpommin. Saunan jälkeen ei tietenkään ole syytä vilustuttaa itseään!
Juha Seppä
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Kuinka monta antibioottikuuria on järkevää syödä poskiontelotulehdukseen? Koska on järkevää pyytää ikävää ja kivuliasta punkteerausta?
T. J.R
Yleisesti ottaen, mikäli antibioottikuurilla ja siihen liittyvillä ns. tukihoidoilla (nenäsuihkeet, -tipat, nenän itsehuuhtelut esim. huuhtelukannulla) tulehdus ei parane, on syytä harkita poskionteloiden huuhtelua. Punktio vaatii hyvän edeltävän puudutuksen, jolloin toimenpide voi olla kivuton. Harvoin sitä kuitenkaan on kuvattu miellyttäväksi.
Juha Seppä
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Sairastan noin kerran vuodessa joskus aika sitkeänkin(monta lääkekuuria) poskiontelotulehduksen. Tuttavat ovat suositelleet minulle nenähuuhtelukannua. Kannattaako kannua hankkia ja onko siitä todellista hyötyä poskiontelotulehduksen estämisessä?
Nenähuuhtelukannulla tapahtuvan nenähuuhtelun ovat kokeneet hyväksi monet nimenomaan jatkuvista tai toistuvista nuhista/poskiontelotulehduksista kärsivät potilaat. Mielestäni voisit hyvin kokeilla pitkittyneessä tulehduksessa huuhtelukannua.
Juha Seppä
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
KYSYMYKSIÄ LONKKAPROTEESILEIKKAUKSESTA
Itsellä on molemmissa lonkissa luu vastaan luu diagnoosi (M 16,0), olen leikkausjonossa. Arvioitu aika joulukuussa.
a) Onko vaihtoehtoja; lepokipuja jo on? Voiko leikkausta mitenkään kiirehtiä (jonotus 6kk kestäisi maaliskuulle)? Minulla on kiireysluokka 2. Mitä se tarkoittaa?
Ehdotan, että otatte yhteyttä leikkaavaan yksikköön ja kiirehditte asiaa, koska on jo lepokipuja. Kiireellisyysryhmä 2. tarkoittaa n. alle 3 kk:n jonotusta. Ehdotonta päivärajaa ei ole.
b) Mikä ero on pintojen uusimisessa ja tekonivelen laitossa? Kenelle sopii, kelle ei?
Niin sanotussa pinnoitetekonivelleikkauksessa lantion puolen tekonivel on samanlainen kuin perinteisessä. Pinnoiteleikkauksessa reisiluun kaulaa ei katkaista, vaan reisiluun pää sorvataan, ja siihen istutetaan ikään kuin "hattu" päähän eli pinnoite. Soveltuvuus kannattaa keskustella leikkaavan ortopedin kanssa. Yleisohjetta ei ole, mutta ainakaan vanhemmille naisille, joiden luun laatu ei ole enää hyvä, niin sitä ei tule laittaa.
c) Miten kauan se leikkaus kesti?
Leikkaus kestää kaikkine valmisteluineen noin tunnin.
d) Voiko molemmat lonkat leikata samalla kertaa?
Kyllä, jos muu terveys sen sallii.
e) Miten kotiinmeno onnistuu; voiko henkilöautossa istua?
Suosittelen paari-taksia, ei matalaa henkilöautoa.
f) Entä nukkuminen - pitääkö olla jossain tietyssä asennossa tai käyttää
alusia?
Selällään nukkuminen normaalissa korotetussa vuoteessa onnistuu.
g) Mikä riski oikeasti on laskimotukoksen suhteen; Olen kuullut, että jotkut laittaa piikitystä?
KYS:ssa kaikki lonkan tekonivelpotilaat saavat laskimotukoksen ehkäisylääkityksen 3-4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Tästä on tieteellistä näyttöä, että näin kannattaa menetellä. Lääkityksiä on useita eri vaihtoehtoja, ja piikitys on yksi. Tämä asia pitää keskustella leikkaavaan lääkärin kanssa.
h) Mitä rajoituksia on sen jälkeen liikkumisen suhteen esim. taivutukset, lentopallo, rullaluistelu?
Kun leikkauksesta on täysin parantunut ja pehmytkudoksetkin ovat arpeutuneet, niin hyppimistä, juoksua ja vastaavia urheilulajeja en suosittele, mutta uinti, pyöräily, hiihto, soutu, kävely ja vastaavat ovat hyviä. Periaatteessa normaalielämään kuuluvat taivutukset onnistuvat, mutta mihinkään akrobatiaan tai erityisiä esim. jooga-asentoja en suosittele.
Hannu Miettinen
Ortopedi
Kuinka pahaksi lonkkanivelen kuluma "pitää" päästää ennen kuin voidaan asentaa tekonivel? Entä voiko kulumiselle tehdä itse mitään?
Outi
Lonkan tekonivelen leikkausindikaatio on kuluman aiheuttama lonkkanivelperäinen kipu(=esim. lepokipu, mikä ei ole hallittavissa lääkityksellä) ja toiminnanvajaus. Absoluuttista esim. rtg-löydöstä ei ole olemassa, vaan jokainen potilas tulee harkita erikseen. Kulumisen kehittymiselle on varsin vähän tehtävissä, esim. glukosamiineja voi koittaa suun kautta.
Hannu Miettinen
Ortopedi
Hei, seuraavassa muutama lisäkysymys ohjelmastanne "lonkkaproteesileikkaus".
a) Jos lopputarkastuksessa todetaan, että jalat eivät olekaan yhtä pitkät, ja jos pituuserosta on toipumisen aikana ollut jo huomattavaa haittaa, mitä tällaisessa tapauksessa tehdään?
Jos asia on tällöin esillä, niin toisen jalan kenkään tulee laittaa korotus. Lisäksi, jos on tulossa toisen lonkan leikkaus, niin silloin toista raajaa voi pidentää. Jalkojen pituuseroasia tulee keskustella ennen leikkausta, koska jalan lyhentäminen ilman lonkan sijoiltaan menon riskiä voi olla liian suuri.
b) Jos leikkauksessa on todettu myös nivelen laajahko synoviitti, tehty synovectomia, onko tulehdus sillä kertaa hoidettu, tai jos tulehdus on kroonistunut, onko odotettavissa uusia leikkauksia?
Kun synoviitti on seuraus kulumasta ja se poistetaan ja laitetaan tekonivel, niin asia on silloin hoidettu.
Hannu Miettinen
Ortopedi
Olen 57-vuotias nainen. Viime vuonna elokuussa asetettiin minulle molemmille lonkille sementittömät proteesit samassa leikkauksessa. Olen saanut ihan uuden elämän leikkauksen jälkeen enkä tarvitse enää säännöllisesti särkylääkkeitä.
Jumppaan, käyn kuntosalissa ja harrastan Qi Gongia. Onhan pakko treenata niin että kunto pysyy hyvänä.
Kuinka monta vuotta proteesit luultavasti kestävät? En juokse enkä hyppääkään niin että proteesit kestävät mahdollisimman kauan. Voinko muuten elää ihan normaalia elämää tai onko enää jotain mikä minun
pitäisi välttää?
Onko normaalista että joskus "kuuluu" lonkasta ääni esim. kun vien jalkani sivulle ja pukeudun sukat ja kengät? Se ei kuulu kehon ulkopuolella vaan
"tuntuu" että kuuluu. Onhan vaikea selvittää tämä...
Arpien alueilla (Harding-viilto) ovat niin kuin "kuopat". Onko mahdollista treenata niin että kuopat häviävät ja lihakset tulevat takaisin niin kuin ne olivat ennen leikkausta. Tämä ei häiritse minua, mutta olisi
mielenkiintoista tietää onko se normaalia lonkkaleikkauksen jälkeen.
"Tyytyväinen lonkkaproteesipotilas"
Nykyproteesien "ikää" on mahdotonta tarkalleen sanoa. Tilastojen ja seurantarekisterien mukaan n. 15 vuoden kuluttua n. 95 % potilaista on tyytyväisiä asennettuun tekoniveleensä.
Hyppiminen, pomppiminen ja vastaavat liikuntasuoritukset eivät ole suositeltavaa toimintaa, mutta muutoin ei ole rajoituksia.
Kyseessä on mekaaninen osa, joten lonkasta voi kuuluu joskus poikkeavaa ääntä, mutta jos siihen liittyy muita oireita, niin kannattaa ottaa yhteyttä leikkaavaan lääkäriin.
Ko. "kuoppa" liittyy monesti normaaliin paranemisprosessiin ja sitä voi harjoittaa pois lihastreenauksella.
Hannu Miettinen
ortopedi
Olen melkein 60-vuotias nainen. Sain toisen lonkkaproteesini neljä kuukautta sitten. Haluaisin tietää jälkioireista.
Voiko polvikipuja ja nilkan turpoamista tulla vielä näin kauan leikkauksen jälkeen? Mitä muuta voisi tehdä kuin ottaa särkylääkettä? Haudon kylmäpussilla ja pidän jalkaa ylhäällä, mutta sehän ei ongelmaa paranna.
Lonkassa ei ole kipua, ei kävellessä eikä maatessa, mutta lonkka tai oikeastaan yläreisi tuntuu vähän kankealta ja "paksulta". Venyttely ja kyykkyyn meno on kankeaa ja tuntuu etenkin polvessa pahalta. Polvioireet ovat tulleet vasta leikkauksen jälkeen. Onko se tavallista? Olen vähän
huolissani.
Aikaisemmin toiseen lonkkaani asetettu keinonivel oli leikkauksen jälkeen ihan erilainen. Kun vertaan kahta ensimmäistä (asennus ja korjausleikkaus) toiseen lonkkaan tehtyyn leikkaukseen, toivuin paljon nopeammin. Onko tähän muuta syytä kuin ikä?
"paksunilkka"
Reiden, ja polven alueen tuntemuksia voi vielä esiintyä 3-4 kk leikkauksesta. Nilkan turpoamistakin voi esiintyä, mutta jos siihen liittyy kipua tai pohkeen ärsytystä, niin asia kannattaa tutkituttaa lääkärillä. Varsinainen operaatioarven ja syvien kudosten muovautuminen tapahtuu kuukausien kuluessa ja lopullinen tulos leikkauksesta saavutetaan n. 1/2 - vuosi leikkauksesta.
Se miksi leikkaustuloksissa on ero, niin kannattaa kysyä leikkaavalta lääkäriltä, koska tekniikassa on voinut olla eroa. Ikä sinänsä ei selitä eroa.
Hannu Miettinen
ortopedi
Onko tietoa tai suosituksia siitä, voisiko lonkkaproteesin (totaaliproteesi) omistava käydä kuitenkin juoksulenkeillä. Minulta leikattiin vasen lonkka synnynnäisen lonkkavian vuoksi lähes kolme vuotta sitten. Kaikki on mennyt erinomaisesti, sauvakävelen reippaita n. 10 km lenkkejä viikoittain ja lisäksi harrastan ajoittain kovaakin muokkaus/kiinteytysjumppaa. Nyt tuo sauvakävely on alkanut "tökkiä" ja halu olisi kova kevyille juoksulenkeille.
Harrastin ennen leikkausta erittäin paljon kuntourheilua, kaikkia muita olen harrastanut leikkauksen jälkeenkin paitsi lenkkeilyä, josta olen saanut hyvin sekalaista tietoa. Mm. että isonuppisella lonkkanivelellä voi esimerkiksi harrastaa kaikkea sitä, mitä ennen leikkaustakin. Jos siis on juossut maratoneja tai laskuvarjohypellyt, voi niitä harrasteita jatkaa tekolonkallakin.
"Haluan juosta taas"
Juoksemista ja hyppimistä en ainakaan minä suosittele tekonivelleikkauksen jälkeen, koska kyseessä on mekaaninen osa, mikä kulunee sen mukaan miten sitä rasitetaan. Hyppiessä tärähdyksen yhteydessä kulumisprosessi voi olla tasaisempaa elämää suurempi. Ja uusintaleikkaus on aina vaativampi kuin aikaisempi toimenpide. Suosittelen hiihtoa, pyöräilyä, uintia, soutua ja vastaavia liikuntalajeja.
Hannu Miettinen
ortopedi
Olen 30-vuotias nainen ja oikean lonkan nivelrikko on siinä kunnossa, että leikkaus on ajankohtainen. Onko teillä minkälaisia kokemuksia tekonivelistä? Keraami-keraami vai metalli-metalli? Kumpaa suosittelisitte? Mitä eroa?
"Ihan liian nuori tähän"
30-vuotiaalle ja lasten hankkimista suunnittelevalle naiselle, jolle pitää laittaa lonkan tekonivel, niin käyttäisin todennäköisesti keraami-keraami-liukuparia.
Hannu Miettinen
ortopedi
Lue lääkäreille esitettyjä kysymyksiä keväältä 2008
Lue lääkäreille esitettyjä kysymyksiä vuodelta 2007