Haitin auttajat

On sankareita ja on supersankareita

Kun asioita seuraa etäältä, saa helposti yksipuolisen kuvan. Media suodattaa katastrofista kurjimman puolen, kunnes senkin esittäminen hiipuu. Suurelle osalle suomalaisista Haiti on kurjuutta, kuolemaa ja hallitsemantonta väkivaltaa. Niitä täällä onkin, paljon.

Tehohoidossa on potilas, joka hakattiin machete-veitsellä. Eilen kuoli vauva aliravitsemukseen, viereisessä kodittomaksi jääneiden telttakylässä on puutetta kaikesta.

On myös paljon muuta.

Niistä aineksista, joita toiselle puolen maailmaa suodatetaan, rakennellaan väistämättä tiukkoja stereotypioita. Mitä tekee työtön kaksikymppinen haitilaismies, joka asuu kadulla? Varmaankin tarttuu macheteen.

[Leblanc Mikerlange saa lapset innostumaan.]

Viereisessä teltassa tämä mies tarttui äsken ilmapalloon, puhalsi sen, kietoi serpentiinit ympärille ja koristeli teltan katon. Hän teki lasten kanssa palapelin ja järjesti perään unohtumattoman laulu-tanssiesityksen.

Sairaalassa työskentelee kymmenen Haitin Punaisen Ristin vapaaehtoista, jotka ovat saaneet koulutuksen henkisen tuen antamiseen. Ranskalaisen psykologin johdolla he tukevat sairaalahoitoon joutuneita traumatisoituneita ihmisiä.

Osa näistä nuorista miehistä ja naisista kiertää vuodeosastoilla keskustelemassa potilaiden kanssa. Toiset järjestävät lapsipotilaille ja potilaiden lapsille pelejä ja leikkejä.

Yksi vapaaehtoisista on 24-vuotias Leblanc Mikerlange. Hän pyörittää sylissään yksivuotiasta tyttöä, pusuttelee ja laulaa, kutittelee ja naurattaa. Hän antaa kaikkensa, jotta tuntemattomalla tytöllä olisi hyvä olla.

Leblanc tulee sairaalaan joka aamu kahdeksalta ja vetää Punaisen Ristin liivin ylleen. Hän riisuu liivin viideltä ja lähtee perheensä luokse. Hän lähtee ilman palkkaa, sillä hän harrastaa auttamista.

Kun suomesta lähtee avustustyöntekijöitä katastrofialueelle, he ovat suomalaisille sankareita. He tarttuvat median suodattimeen, syystäkin, he ovat sankareita. Tekevät pitkää päivää vaikeissa oloissa auttaakseen toisia ihmisiä.

On hyvä kurkistella myös suodattimen ohitse. Täällä on paljon sankareita.

Leblanc lähti juuri perheensä luokse. Hän asuu äitinsä ja kahden veljensä kanssa kadulla, muovipressun alla. Koti meni järistyksessä ja opiskelu loppui kun koulu sortui. Silti hän tulee huomenna takaisin ja vetää liivin ylleen, sillä hän on supersankari.

Asiasanat:

Haiti

SPR

Suomen Punainen risti

Ainakin hän vielä kävelee

3 kommenttia

Sairaalan ensimmäiset päivät ovat olleet ruuhkaisia. Aamulla poliklinikka täyttyy hetkessä: maanjäristyksen aiheuttamia vammoja, aliravittuja vauvoja, sydänoireita, naisia tulossa synnyttämään.

[Vetolaite pitää Pascalen jalan luut oikeassa asennossa. Viereisessä sängyssä lepää aliravittu vauva.]

Ensimmäinen perustamamme vuodeosasto on täynnä. Monilla on jaloissaan sortuneiden kattojen ja kaatuneiden seinien aiheuttamia murtumia, yksi lonkka oli sijoiltaan. He ovat saaneet kunnollista hoitoa vasta nyt, yli kaksi viikkoa loukkaantumisensa jälkeen. Vetolaitteet sänkyjen päissä pitävät uudelleen kohdistettuja luita paikallaan.

Juttelin juuri 11-vuotiaan tytön kanssa. Pascale Raymond oli kotonaan Petit Goaven kaupungissa, kun maa järisi. Hän juoksi ulos ja kaatui. Vasemman jalan reisiluu murtui samasta kohdasta kuin kolme vuotta aiemmin.

Pascalen täti istuu sängyn vierellä. Hän vei tytön paikalliseen sairaalaan, josta ei saanut apua. Sairaala oli täynnä.

Neljänkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Petit Goavessa rakennuksia ei juuri säästynyt. Pascalen kuusihenkinen perhe asuu nyt kadulla, jossa heitä suojaa auringolta muovipressu. Sen alla tyttö makasi 18 päivää.

Suomalaiskirurgit operoivat jalan eilen. Herätessään nukutuksesta Pascale huusi äitiä ja hamusi nukutuslääkärin kaulaa halatakseen. Loputtomalta tuntunut kipu on viimein poissa.

Tyttö tulee olemaan osastolla pari viikkoa, sen jälkeen hän palaa perheensä luokse kadulle. Ehkä perheellä on silloin jo teltta, vettä ja ruokaa.

Ainakin Pascale tulee taas kävelemään, se antaa paremmat mahdollisuudet selviytyä.

Asiasanat:

Haiti

Suomen Punainen risti

Auttaminen sai dramaattisen alun

9 kommenttia

Keskiviikkona valmistelimme seuraavaksi päiväksi avattavaa poliklinikkaa. Ottaisimme torstaina sisään potilaita, jotka eivät tarvitse leikkaushoitoa. Näin saisimme hoitotyön käyntiin mahdollisimman aikaisin. Leikkaussali olisi valmiina seuraavana päivänä. Tarvikkeita aseteltiin paikalleen: lääkkeet, tuulettimet, toimenpidepöydät.

Sähköjä ei vielä ollut, kun radiopuhelimella saapui tieto. Kaupungilla on ammuttu, kaksi uhria tuodaan sisään.

[Tositoimiin jouduttiin yllättäen.]

Ajaessaan kaupungin läpi saksalaiset avustustyöntekijät olivat löytäneet kaksi maassa makaavaa miestä. Vaikka sairaala ei ollut valmis, heidät oli otettava kyytiin. Oli parikymmentä minuuttia aikaa järjestää kaikki valmiiksi.

Kun portit aukesivat, kaikki oli valmiina.

Toisen olkavarsi oli murtunut pistoolin luodista, toinen oli haavoittunut pahemmin. Kirurgit Pentscho Popov ja Kari Vanamo tekivät kaikkensa, mutta mies menehtyi leikkauspöydälle. Maksa oli pahasti vaurioitunut. Lievemmin haavoittunut lepää tuossa viereisessä teltassa, hänet leikattiin tänään.

Olemme oikeassa paikassa, täällä tarvitaan apua. Torstaina poliklinikalla kävi lähinnä pieniä lapsia ja vauvoja: pudonneiden tiilien aiheuttamia ruhjeita ja hoitamattomia haavoja, hengitystietulehduksia, ripulia, yksi verenmyrkytys ja keuhkokuume.

[Ensimmäinen potilaamme menehtyi, päivän viimeinen oli uusi ihminen.]

Hoitajien ja lääkäreiden omistautuminen työlleen on ihailtavaa. Tunti sitten syntyi keisarinleikkauksella terve tyttö. Perheen koti tuhoutui maanjäristyksessä, mutta isä ei näytä sitä iloltaan muistavan.

Asiasanat:

Haiti

Suomen Punainen risti

Logistisesti haastava

8 kommenttia

Sipulinen lihakeitto saa kaksikymmentä auttajaa hymyilemään. Saksalaiskokki ei säästellyt suolassa keittäessään avustustyöntekijöille heidän ensimmäisen lämpimän ruokansa neljään päivään.

Takana on lentokoneessa ja autoissa istumista, tavaroiden purkamista ja pakkaamista, keksejä ja leipää. Ja tietysti kenttäsairaalan rakentamista - läkähdyttävässä paahteessa, ilman varjopaikkoja.

[Ari Räsänen, kirjoittaja]

Tunnelma avustustyöntekijöiden joukossa on ollut hyvä, mutta uudet mukavuudet kuten vesihana, huussi, kylmä juomavesi ja kuuma ruoka nostavat mielialaa entisestään. Pystyssä on jo tuhat neliötä sairaalan telttoja.

Suomen ja Saksan Punaiset Ristit lähettivät Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi yhteisen kirurgisen kenttäsairaalan henkilökuntineen. Yhteensä työntekijöitä on 50, joista kolmasosa Suomesta. Sairaala sijoittuu jalkapallokentälle Carrefouriin, pääkaupungin kyljessä olevaan slummikaupunkiin.

[Jyväskyläläinen Seija Korhonen asensi vedenpuhdistuslaitteiston saksalaisten kollegoiden kanssa. Puhdasta vettä tarjotaan potilaille, työntekijöille ja jalkapallokentän vieressä asuville, kodittomiksi jääneille ihmisille.]

Järistys ruhjoi pahoin jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevia carrefourilaisia. Yli kolmannes rakennuksista vaurioitui tai romahti. Kuolleita ja loukkaantuneita on tuhansia, kodittomia vähintään kymmeniä tuhansia. Ruokaa, vettä ja tilapäismajoitusta on jaettu, mutta terveyspalveluille on suuri tarve. Siksi me olemme täällä.

Koti-Suomessa, uutisia seuratessa on vaikea nähdä, miten monisyistä ja haastavaa katastrofiavun nopea toimittaminen on. Vaikka sen tekee parhaalla mahdollisella tavalla, tarkoin suunnitellen ja huippuammattilaisten johdolla, olosuhteet rajoittavat.

[Suomalaiset ja saksalaiset rakentavat majoitustelttaa. Pikkuhiljaa työntekijöiden elinolot paranevat.]

Haitin yhteydessä kuuluksi tullut uutisfraasi “logistisesti haastava” tarkoittaa esimerkiksi tätä: Kun pääkaupungin ruuhkassa on ajettu tunnin verran paria kilometriä, tulee ylämäki. Kytkin luistaa ja siihen jää 1960-luvun keltainen koulubussi. Juuri se, joka tarmokkaan etsimisen jälkeen saatiin vuokralle. Sisällä on 30 avustustyöntekijää ja kaikkien matkatavarat. Pitää keksiä jotakin muuta.

Entä paljon kuultu “huono turvallisuustilanne”? Se tarkoittaa sitä, että koulubussillinen avustustyöntekijöitä pitää saada ennen pimeän tuloa jollakin eteenpäin. Ulkonaliikkumiskielto alkaa kello kuusi. Jollakin on mentävä, mutta kävellä ei saa valoisallakaan.

[Sairaalan pohjapiirrustuksen tekeminen on tarkkaa hommaa. Sairaalan tulee toimia tehokkaasti 4-6 kuukautta.]

Entä “odottamattomat vaikeudet”? Ne tarkoittavat esimerkiksi sitä, että sairaalaa pyörittävästä generaattorista on varastettu avaimet välillä Berliini-Carrefour.

Saksalainen monitoimimies murtautui omaan koneeseensa ja käynnisti sen piuhoista. Perillekin päästiin ennen pimeää.

Askel askeleelta, ongelman toisensa jälkeen taklaten olemme lähempänä tavoitetta, sairaalan perustamista ja potilaiden hoitamista.

Viimeiset “logistiset haasteet” selätettiin tänään, kun kuusi rekkaa saatiin Port au Princen ruuhkien ja ahtaiden katujen läpi vielä ahtaampaan Carrefouriin. En tiedä miten, mutta sieltä ne tulivat. Ihmisten auttaminen on vahva motiivi.

Asiasanat:

Haiti

Suomen Punainen risti