Maratonvalmennettavan joulunalusmietteitä
Viime jouluna moni asia oli toisin. Nyt valmistaudumme viettämään talven suurinta juhlaa ilman lasten isää. Tutuiksi tulleet jouluperinteet menevät auttamatta uusiksi - mieheni filippiiniläisyys oli vuosien myötä muokannut juhlintatapojamme tiettyyn suuntaan, jota haluan jatkaa vain osittain nyt, kun hän on poissa. Kun esimerkiksi joulukuusen koristeleminen ensimmäisenä adventtina oli ennen hauska, hiukan erilainen tapa juhlistaa joulun odotusta, tänä vuonna se saattaisi vain korostaa perheen isän poissaoloa. Joulusukat varmaankin ripustamme kuten ennenkin. On mietittävä, mitkä asiat tukevat ja mitkä raastavat lasten mieltä. Onneksi voimme viettää joulun hyvässä seurassa poissa kotoa. Uskon, että tästä joulusta tulee lämminhenkinen ja valoisa kaikesta huolimatta.
