Ulkona alkoi juuri sataa lunta. Ensimmäinen joulutoiveeni on siis toteutumassa! Näen jo itseni harmaan rattikelkan kyydissä. Olen saanut toivottaa kymmenille työkavereille hyvää joulua. Se on onnea! Pian saan heittäytyä kokopäiväiseksi joulukuusenkastelijaksi.

Olen taas monta viikkoa kuunnellut ihmisten joulutuskailuja. Oma onnentunteeni on paksuuntunut ja mehevöitynyt päivä päivältä. Nyt ollaan jo aatonaatossa, ja MINKÄÄNLAISESTA stressistä ei ole merkkiäkään. En ole leiponut mitään (pipareita lukuunottamatta - ne leivottiin ystävien luona kimpassa), en ole siivonnut (pölykoirat tuntuvat tykkäävän kuusesta varisseista havuista) ja joulukorttirahat törsättiin Hesessä viime viikolla.

Ystäväni soitti viime viikolla ja valitti uupumustaan. Siivous otti voimille ja jouluruokasavotta. Kuuntelin ahkeran äidin puhinaa ja paisuin ylpeydestä. Me sentään maattiin pojan kanssa riippumatossa ja ihailtiin kuusta! Hyvä me!

Hyvä konvehdit! Hyvä marmeladit! Hyvä riippumatto! Hyvä sohvatyyny! Hyvä kinkkuvoileipä! Hyvä luumurahka-pipari-yhdistelmä! Hyvä pähkinäpussi! Hyvä sanaristikko! Hyvä kuusenkynttilä!

Huomenna on jouluaatto ja me hiipparoimme ainakin puoleenpäivään yöpuvuissa ja villasukissa. Lompsimme aamiaiselle ja pöydästä suoraan riippumattoon. Aamupäivän ponnistus on viimeisen kalenteriluukun avaus. Iltapäivällä sitten joulukirkkoon, mummolaan ja sitä rataa joulupukin ja namiöverin kautta kotiin.

RAUHALLISTA JA EHEYTTÄVÄÄ JOULUA KAIKILLE.

[inline:1]

Tänään innostuin tallentamaan joulutunnelmia videopätkinä kännykkäkameralla. Marjo Joensuu (kuvassa) myi Vanhan Ylioppilastalon käsityöläisten joulumyyjäisissä keraamisia haltijanaamioita.

Uusimmalla nokialaisella (n90) saa ihan kohtuullisen tasoista videokuvaa nettijulkaisuun. Sama puhelin on mukanaan Katri Makkosella, joka tätä kirjoittaessa istuu koneessa kohti Thaimaata.

Keräsin joulutunnelmia myös Aleksanterinkadun varrelta Kolmen sepän patsaalta.
Kampin karusellin, joka huomenna pyörii viimeistä päivää, olisin tahtonut vielä kuvata, mutta akku mokoma loppui pakkasessa kovasta käytöstä. Veivattava kampi luurin kyljessä, sellainen, kuin kehitysmaiden hallituksille myydään lasten sadan dollarin koululaisläppäriin, olisi ollut tarpeen.

Sanokaahan te, joilla on videotallennuskelpoinen kamerapuhelin kännykässä, oletteko keksineet, mitä käyttöä kännykkävideoille on yhden katsomisen jälkeen? Valokuvat voi aina printata ja panna vaikka seinälle tai painattaa t-paidaksi tai mukiin, mutta entä video? Tuleeko sellaisia medaljonkeja, joissa, kuin soittorasiasta avatessa, alkavat pyöriä omat hauskimmat kännykkävideot, vai miten me niitä kännykkävideoita oikein käytämme ne kerran kuvattuamme?

[inline:1]
Matti Laitinen levitti joulumieltä Radion asianohjelmien toimituksen käytävällä helistellen komeita joulukelloja. Niillä on oma roolinsa tulevassa Vallan vaiheilla -ohjelmassa, tiemmä.

Joulun alla on syytä olla tietoinen perinteistä. Tässä merkintöjä joulukuun 13. ja 21. päiville.

13.12. Suomenruotsalainen nuori vetää ensikännit Lucianpäivänä

Vuoden pisimpänä yönä ovat pimeät voimat liikkeellä, joten silloin kannattaa pysyä ihmisenkin valveilla ja mieluiten panna yhdelle seurueen jäsenistä lamppuja päähän. Lucianpäivä, olen kuullut, on suomenruotsalaisen nuorison Se Virallinen Juopottelupäivä vuoden kaikista juhlista. Toinen versio päivän perinteistä: Svenska Wikipedia: Luciadagen.

21.12. Tuomaan päreet poltetaan aattona

Kiteellä pantiin Tuomaanpäivänä ennen joulua kolme pärettä joka perheenjäsentä kohti lumihankeen. "Joulun aattoiltana tuodaan päreet tupaan ja pannaan tuvan oven päälle seinän rakoon. Nyt sytytetään päreet palamaan. Kenen päreet parhaiten palavat, sitä seuraa parhain onni uutena vuotena. Jos kenen päre palaa huonosti tahi ei ensinkään, seuraa sitä huono onni tahi ei ole onnea ensinkään. (Kitee 1937) SKS tietopalvelu: Joulu