No tuo Micra nyt ei tule kovaa tuolta...
Oletko kiinnittänyt huomiota, miten ennakoit liikenteessä autoilijoiden toimintaa heidän autojensa perusteella? Vaikket olisikaan, teet sitä kuitenkin.
Ajokortin saatuani ajelin aluksi lähinnä äitini vanhalla punaisella Nissan Sunnylla, joka näytti pieneltä hitaasti matelevalta poloiselta. Ihan jo muiden autoilijoiden käyttäytymisestä päätellen. Toiset autoilijat ajoivat edestäni risteysten yli, kun olin jo hyvin lähellä. He tekivät liikennevaloissa kaistavalintoja sen mukaan, että lähden varmasti hitaasti liikkeelle. Jalankulkijat uskalsivat helposti lähteä ylittämään suojatietä. Tuo mummo-Nissan antaisi kuitenkin tilaa.
Sitten hankin ensimmäisen oman autoni, joka oli suhteellisen ärjyn näköinen musta Saab. Ja kas, nyt jalankulkijoille joutui erikseen vakuuttelemaan, että menkää vain suojatien yli. Liikennevaloissa pakettiautokuskit eivät tulleet viereen, vaan jäivät taakse. Moottoriteillä ohittaessa ohituskaista tyhjeni edestä totuttua nopeammin. Autoni näytti siltä, että sen kuski varmaan menee eikä meinaa.
Sittemmin kaikenlaisia koeajoautoja Smartista Hummeriin ajaneena on tietysti tullut havaittua ilmiötä kirjaimellisesti monista näkökulmista. Ajan suhteellisen samalla tavalla autosta riippumatta, mutta kerropa se sille suojatiellä epäröivälle rouvalle, joka näkee vain Mr. Lordin näköisen kaksi metriä korkean maasturin keulan.
Johtuvatko ajotyyliennakkoluulot enemmän autojen ulkonäöstä vai ihmisten kokemuksista? Keskiverto Hummer-kuski varmasti ajaa eri tavalla kuin normaali nissanmicrailija. Seuraus voi kuitenkin olla myös syy: ihmiset ostavat ajotyylinsä näköisiä autoja.
Kaikenlaiset signaalit toisten tielläliikkujien aikeista ovat aina tervetulleita. Ajotyyli itsessään antaa tietysti ne luotettavimmat vinkit, mutta jos niitä ei heti saa, auton perusteella arvioinnissa ei ole mitään väärää. Silloin pitää kuitenkin olla valmis myös virhearvioihin. Tuning-Corollan tummennettujen lasien takana saattaakin olla auton omistajan äiti kevyellä kaasujalallaan.
