Enkun kokeen jälkitunne tiivistyy otsikkoon: montako beetä voi monivalintarivissä olla? Ihmettelin riviäni aika pitkään mutta päätin luottaa siihen. Onneks, tsekkasin just oikeet rivit ja aika kivasti meni :)

Kuitenki, mulla on kroonisen ylioppilaskoeallergian lisäks vissiin toinenki tauti. Sen nimi on ainepaniikki. Eilinen enkun aine oli suora toisto syksyn saksankirjoituksista - sata versiota, miljoona kiloa epätyytyväisyyttä ja viimesekunnin kumitukset, ettei pituudesta tulis pistevähennyksiä.. No, täytyy toivoa, että aine näyttää paremmalta sensorin silmiin kuin omiin.

Mutta tärkeintä on, että pitkä kieli oli ohi ohi ohi ohiiii <3 Voisin sambailla tyytyväisyydestä!

Kirjotusten kieliosio ei kuitenkaan lopu tähän, lyhyet kielet ja toinen kotimainen on vielä tulossa. Viimeset kertaukset kielten kokeita varten tuntuu liian hirmu epätoivosilta. Niiden oppien arvo ei asu hikisissä yo-kirjotussaleissa vaan jossain ihan muualla. Eikä siellä muualla niitä yo-arvosanoja kysellä vaan sitä, miten sitä kieltä oikeesti käytetään. Joten ei stressii babes!

Esimerkkinä elämästä, EYP, Euroopan nuorten parlamentti, on tyhmiä päähänpistoja, ihania ihmisiä ja paljon lisärohkeutta englannin kieleen ja sen käyttämiseen. Tässä mission patjanpumppaus ;)

-ainoo

Vaikka koko lukuloma on ollut aika sekopäistä aikaa ja pää on alkanut näyttää toista maailmansotaa öin ja päivin, on mielenterveys jotenkin pysynyt koossa. Tänään tuli eka isompi hajoaminen.

Aamusta alkaen hypin ympäriinsä kiihkeästi keitellen kahvia, räpläten telkkaria ja yrittäen lukea kokonaisen sivun englantia - yhdessäkään en onnistunut. Tai no, kahvia join varmaan kolmen päivän tarpeen verran. Enkun sanat alkoi pyöriä piirileikkiä: prevent pretend present president.. Ja kielioppi kuulosti joltain hiton heprealta.

 Aika mateli, kun viisivuotiaan keskittymiskyky esti opiskelun ja aikuismieli soimasi lusmuilusta. Toivoin koko päivän vaan että tulisi yö ja pääsisi nukkumaan! Ympäriinsäkiukkuilu ja haahuilu loppui iltalenkkiin - spurttaaminen oli helpompaa kuin ikinä. Ainut hetki koko päivästä, kun aivot hiljenenivät, oli kun leikin pikajuoksijaa ylämäessä. Jossain vaiheessa meni yli, ja juoksulenkki päättyi muistobiisin aiheuttamaan itkukohtaukseen lumikasan takana.. Sitten sain kerättyä itseni ja laahustettua saunaan. Pari appelsiinia ja jättipitkä kaveripuhelu sai hymyilemään. Kyllä me selvitään.

Enkku on hyvä asia, se tarkottaa Greyn Anatomiaa ja reilejä ja rantalomia ja kavereita maailman toiselta puolelta ja biisien lyriikoita ja lempparisivuja.. Voikun osais muistaa tuon huomenna ;) Oisin laittanu teille kuvia siitä, miks englanti ja kielet on ihana asia, mut tietokone ongelmoi. Voitte vaan kuvitella auringonpaistetta ja ihania tyyppejä ;)

Kirjotusviikot o n raskaita - yritetään pitää järki päässä ja mielet rauhassa. Huomista varten fingers crossed - jos joku osaa englantia niin me!

-ainoo